Kaupunkien kansainvälinen merkitys kasvaa – myös Itämerellä

Pulloposti 16
Outi Jäppinen
Erityisasiantuntija
Helsingin kaupunki, kansainväliset asiat

Olemme jo joidenkin vuosien ajan saaneet seurata, kuinka kansainvälistä yhteistyötä ja sen totuttuja rakenteita ja pelisääntöjä haastetaan. Koronapandemia ja Venäjän hyökkäyssota saavat monet tahot kääntymään sisäänpäin, kansallinen protektionismi ojentelee kaulaansa ja aiemmin pysyviksi ja vakaiksi koetut kansainväliset instituutiot kuten YK tai ETYJ saavat osakseen ennenkuulumatonta kyseenalaistusta.

Suomalaisesta näkökulmasta kaikeksi onneksi on olemassa myös toisenlaisia tendenssejä. Esimerkiksi Pohjoismaiden ja Baltian pääkaupungit ovat sodan alettua tiivistäneet yhteistyötään ja vaihtaneet tietoa ja parhaita käytänteitä liittyen esim. ukrainalaisten pakolaisten vastaanottamisen suhteen. Helsinki on muiden alueen pääkaupunkien kanssa keskustellut sodan implikaatioista kaupungeissa, tuesta Ukrainalle, kaupunkien turvallisuudesta sekä energiakysymyksistä.

Kaupunkien näkökulmasta kansainvälinen yhteistyö on ollut murroksessa jo viimeiset 10 vuotta. Tämä johtuu ensisijaisesti maailman muutoksesta. Globaalit transformaatiot – ilmastonmuutos, ikääntyminen ja digitalisaatio – vaikuttavat paikallisesti mutta ovat globaaleja ja jaettuja ilmiöitä. Samalla kaupunkien äänenpaino on viime vuosina kasvanut huomattavasti. Tuore esimerkki siitä on viime keväältä, kun eri valtiot tuomitsivat Venäjän aggression Ukrainaa kohtaan. Tuolloin myös eurooppalaiset kaupungit ottivat vahvasti kantaa mm. kehottamalla EU:ta lopettamaan kaupankäynnin Venäjän ja Valko-Venäjän kanssa sekä luomaan humanitäärisiä käytäviä pakolaisille. Euroopan kaupungit ovat olleet tärkeitä miljoonien ukrainalaisten vastaanottamisessa, avun antamisessa ja jälleenrakennuksen mobilisoimisessa.  Lähihistoriasta toinen esimerkki kaupunkien nousevasta vallasta on, kun Yhdysvaltojen presidentti Trump veti maansa pois Pariisin ilmastosopimuksesta ja vastavetona useat yhdysvaltalaiset kaupungit ilmoittivat jatkavansa sopimuksen tavoitteisiin pyrkimistä.

On siis luonnollista, että myös kaupunkien kansainvälinen yhteistyö niiden vallan kasvaessa laajenee. Myös kaupunkien käytännön yhteistyö muuttuu - olemme siirtyneet perinteisestä kaupunkidiplomatiasta ja kahdenvälisistä kaupunkisuhteista strategisemmalle polulle.

Esimerkkinä voidaan mainita YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden kaupunkitasoinen raportointi, johon Helsinki vuonna 2018 sitoutui toisena kaupunkina maailmassa, heti New Yorkin jälkeen. Nyt kestävän kehityksen raportoinnista on tullut jo satojen kaupunkien yhteinen työkalu ja kieli ympäri maailmaa. Mutta koska kaupungit ovat lähellä ihmisiä, niiden toiminnan täytyy olla pragmaattista ja ratkaisukeskeistä. Siksi pelkkä raportointi ei ole se, mihin kaupungit haluavat keskittyä. Sitä tärkeämpää on konkreettiset toimenpiteet ja kestävän kehyksen ratkaisujen onnistunut toteuttaminen kaupunkitasolla. Kestävä kaupunki vahvistaa asukkaidensa tasa-arvoa, hyvinvointia ja osallistumismahdollisuuksia konkreettisin teoin.

Valtion, kaupungin ja yksityisen sektorin sekä järjestöjen välistä yhteistyötä ja dialogia on tässä kehityksessä pyritty kehittämään. Kaikkia hyödyttävä yhteistyö edellyttää ymmärrystä toisten tarpeista mikä taas vaatii jatkuvaa dialogia ja toisten pitämistä tietoisina meneillään olevista kehityskuluista. Esimerkkinä tällaisesta verkostomaisesta toiminnasta voidaan mainita Viro-yhteistyö, jossa yhteistyötä pyritään rakentamaan yli siilojen, oli kyseessä sitten ministeriöt, kaupungit, alueet, yritykset, korkeakoulut, tutkimuslaitokset tai kulttuuritoimijat. Viro-Suomi-akselin toimijoilla on kirkas käsitys siitä, että maamme ja kaupunkimme ovat globaalissa mittakaavassa kovin pieniä ja yhteisiä intressejä kannattaa ajaa yhdessä – ei toisiamme vastaan kilpaillen. Helsingin ja Tallinnan kaksoiskaupunkitavoitteita ei voi saavuttaa ainoastaan kaupunkien toimesta, vaan eri sektoreiden sidosryhmät tarvitaan mukaan.

Yksi sektorit ylittävä teema Helsingin ja Tallinnan välisessä yhteistyössä on hyvinvoiva Itämeri. Itämeren tila on nyt liian huono ja tiedot ilmastonmuutoksen vaikutuksista vesiin ovat huolestuttavia. Helsinki ja Tallinna ovat tehneet jo vuosikausia yhteistyötä paitsi keskenään, niin eri järjestöjen, yritysten ja myös valtion tason toimijoiden kanssa Itämeren tilan parantamiseksi ja uusien ratkaisujen löytämiseksi. Tavoitteenamme on löytää tasapaino merialueiden käytön kehittämisen ja vesiensuojelun välillä ja toimia edelläkävijänä rannikkovesien tilan parantamisessa. Helsingissä tämän tiimoilta on toimeenpantu merellistä strategiaa, ja myös Tallinnassa ranta-alueiden kestävää virkistyskäyttöä on parannettu. Yhdessä pohdimme kestävän matkailun haasteita. Lisäksi haluamme aktivoida myös kansalaisia Itämerityöhön, hyödynnämme synergioita ilmastonmuutoksen hillinnän ja kiertotalouden sitoumustemme sekä vesiensuojelun tavoitteiden välillä.

Geopoliittisten painopisteiden myllerryksessä maantiede on pysyvämpää, ja Itämeri on yhä monella tapaa Suomenlahden rannikkokaupunkien sielu. Helsingissä ja Tallinnassa on tiedostettu kaupunkien vastuu ja äänenpaino yhteisessä merensuojelussa, ja toivomme voivamme entistä painokkaammin tuoda asiaa esiin sekä tekemään riittävästi konkreettisia tekoja pelastaaksemme meille elintärkeän Itämeren.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin