Kansalaiset Suomen puolustuksen voimanlähteenä

Pulloposti 48
Jyri Raitasalo
Prikaatikenraali
Karjalan prikaatin komentaja

Venäjä miehitti Krimin niemimaan ja käynnisti matalan intensiteetin sodan Itä-Ukrainassa vuonna 2014. Venäjän laajamittainen sota Ukrainaa vastaan käynnistyi helmikuussa 2022. Ukraina on ollut sodassa yli kymmenen vuotta yhtäjaksoisesti, näistä reilut kaksi vuotta alueen valtaamiseen pyrkivän laajamittaisen hyökkäyksen kohteena.

Vastoin lähes kaikkien odotuksia Ukraina on kyennyt vastustamaan Venäjän massiivisella voimalla toteuttamaa hyökkäystä yli kahden vuoden ajan. Länsimaisella tuella on ollut tärkeä merkitys Ukrainan puolustustaistelulle. Ilman sitä tilanne taistelukentällä tänään olisi kovin toisenlainen. Toisaalta länsimaisen tuen heikkeneminen ja horjuvuus ovat vaikuttaneet Ukrainan puolustustaistelun toteutukseen – erityisesti viimeisen noin puolen vuoden ajan. Venäjä on kyennyt hyödyntämään raakaan voimaan ja massaan perustuvaa hyökkäystapaansa Ukrainan asevarastojen tyhjetessä.

Länsimaisen avun ohella toinen Ukrainan vahvuus on ollut sen sotilaiden taistelutahto ja kansalaisten vankkumaton tuki hyökkäyksen torjumiselle. Ukrainalaiset tietävät minkä puolesta taistelevat – tunneside oman kansan, valtion, maa-alueen ja elämäntavan puolustamiseen on vahva. Ukrainalaisten tahtoa Venäjä ei ole kyennyt murtamaan – huolimatta sen laittomista sodankäyntitavoista, jotka usein kohdistetaan siviileihin ja ukrainalaiseen yhteiskuntaan. Koulut, päiväkodit, energiaverkostot ja sairaalat ovat päivittäin Venäjän pommitusten kohteena.

Suomen puolustusta on kehitetty pitkäjänteisesti sellaista tilannetta silmällä pitäen, joka tänään koettelee Ukrainaa. Puolustusvoimien kehittämisen painopisteenä on vuosikymmenten ajan ollut ulkoisen sotilaallisen hyökkäyksen ennaltaehkäiseminen – ja tarvittaessa sen torjunta.

Kylmän sodan aikana tai sen jälkeen Venäjää ei julkisessa puheessa pidetty mahdollisena Suomeen kohdistuvan hyökkäyksen toteuttajana. Suomalaisille on kuitenkin ollut jo pitkään itsestään selvää, ettei sotilaallinen uhka maatamme kohtaan voi muodostua muualta kuin Venäjältä. Tätä Venäjän muodostamaa potentiaalista uhkaa vastaan puolustustamme on kehitetty – myös niinä vuosina, kun Suomi muiden länsimaiden kanssa pyrki kehittämään suhteitaan Venäjään yhteistyön – ei vastakkainasettelun – avulla.

Viisas varautuu ajoissa, erityisesti puolustuksen alalla. Puolustuskyvyn kehittäminen on pitkäjänteistä ja ”hidasta” toimintaa. Uutta sotilaallista kykyä syntyy hitaasti. Äkkiliikkeillä ei puolustuskykyä kehitetä – vain puolustuskyvyn leikkaaminen onnistuu nopeasti. Tästä on Euroopassa valitettavan monta esimerkkiä.

Nato-jäsenyys on Suomen turvallisuuden ja puolustuksen uusin elementti. Yhdessä muiden länsimaiden kanssa olemme vahvempia. Samalla on hyvä muistaa, ettei oman maan puolustusta voi ulkoistaa muille. Sotilasliitossa vapaamatkustaminen ei ole optio – ainakaan Suomelle, jolla on yli 1300 kilometriä maarajaa Venäjän kanssa.

Puolustuksemme kehittämiselle on tänä päivänä hyvät ja selkeät perusteet. Havainnot Ukrainan sodasta ovat osoittaneet menneiden vuosikymmenten aikana tehdyn työ tärkeyden – ja oikeellisuuden. Emme voi jatkossakaan tinkiä nopeasta toimintavalmiudesta tai varautumisesta laajamittaiseen ja pitkäkestoiseen sotilaalliseen kriisiin. Päinvastoin – puolustuskykymme tasoa on kasvatettava. Tämä työ on jo käynnissä. Tuloksia syntyy vähitellen – vuosi vuodelta.

Hyvällä puolustusmateriaalilla varustettavat osaavat hyvähenkiset joukot ovat puolustuskykymme tärkeää ydintä. Materiaaliseen valmiuteen ja joukkojen varustelutasoon on satsattu viime vuosina aiempaa enemmän. Nämä toimet alkoivat jo ennen Venäjän laajamittaista hyökkäystä Ukrainaan vuonna 2022. Tätä työtä tulee jatkaa pitkäjänteisesti. Puolustuksen materiaalisen kyvyn osalta Suomen Nato-jäsenyys tuo uutta uskottavuutta puolustukseemme. Hartiamme ovat leveämmät osana 32 maan puolustusliittoa.

Puolustusvoimat kouluttaa osaavia hyvähenkisiä joukkoja päivittäin – varusmiesten, reserviläisten ja palkatun henkilökunnan osalta. Vapaaehtoinen maanpuolustuskoulutus tukee tätä työtä. Ilman hyvää osaamista ja asennetta sekä joukkojen taistelutahtoa paraskaan väline ei tuota hyvää tulosta. Tästä syystä onkin varmistettava se, että tulevina vuosina Puolustusvoimien päivittäiseen toimintaan – erityisesti koulutukseen – ohjattavat resurssit ovat tasapainossa suhteessa sotilaalliseen uhkakuvaan ja Puolustusvoimien materiaaliseen kehittämiseen. Ihmisissä on puolustuksemme voimanlähde.

Yli 95% Puolustusvoimien sodan ajan joukoista perustuu reserviläisiin. Tänään se tarkoittaa noin 270 000 kansalaissotilaan muodostamaa kokonaisuutta. Koulutettu reservimme on toki paljon suurempi – lähes 900 000 suomalaista. Tällaista voimavaraa – voimanlähdettä – ei Euroopasta juurikaan löydy. Suomalaisessa asevelvollisuudessa ei kuitenkaan ole kyse ainoastaan henkilöstöresurssin hallinnasta tai sodan ajan joukkojen kouluttamisesta. Suomalainen asevelvollisuusjärjestelmä takaa sen, että Puolustusvoimilla on ”jäykkä yhteys” suomalaiseen yhteiskuntaan. Lähes jokaisessa suomalaisessa kotitaloudessa on yksi tai useampi asevelvollinen. Omassa perheessäni meitä on kolme. Lisäksi perustuslain mukaan jokainen suomalainen on maanpuolustusvelvollinen.

Meillä kaikilla suomalaisilla on yhteinen intressi – ennaltaehkäistä Suomeen kohdistuvat sotilaalliset uhat. Jos joudumme torjumaan sotilaallisen hyökkäyksen, on meidän kaikkien etu, että se tehdään sellaisilla sodan ajan joukoilla, jotka osaavat, tahtovat ja materiaalin puolesta kykenevät Suomea puolustamaan. Jos kansalaisemme lähtevät maatamme puolustamaan, on heillä oltava mukanaan meno-paluulippu. ”Malli Cajander” ei kuulu 2020-luvun Suomeen – tämä koskee niin osaamista kuin puolustusmateriaaliakin.

Ilman kansalaisten jatkuvaa tukea puolustuksemme ontuisi. Kansalaisten maanpuolustustahto mahdollistaa Puolustusvoimien kehittämisen, riittävät resurssit joukkojemme kouluttamiseen ja varustamiseen sekä sodan ajan joukkojemme osaamisen ja taistelutahdon. Tänään kansalaistemme tuki maanpuolustukselle on maailman huippuluokkaa. Tätä meidän on syytä vaalia – kansallinen yhtenäisyys on yksi tärkeimmistä maanpuolustuksemme fundamenteista.

Toivotan omasta puolestani jokaiselle suomalaiselle hyvää Puolustusvoimain lippujuhlan päivää! Jokainen suomalainen on maanpuolustaja – omalla tavallaan. Yhdessä me kaikki rakennamme Suomen puolustusta – joka ikinen päivä.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin