Kaksi vuotta täynnä – työmaakatsaus yhteiseen puolustukseen

Pulloposti 20
Kim Jäämeri
Kenraaliluutnantti
Sotilasedustaja EU:ssa ja Natossa

Kahden vuoden Nato-jäsenyyden kohdalla olemme keskellä turvallisuusympäristön muutoksia, joiden suhteen on mahdotonta reaaliaikaisesti tunnustaa tosiasioita. Uuden todellisuuden tunnistaminenkin on tässä vauhdissa huomattavan vaikeaa.

Suomi seisoo lujasti omilla jaloillaan, mutta toivoo kovin voivansa luottaa vieraan apuun. Presidentti Koiviston kiteytys selviytymisestä on rajamaiden kohdalla jälleen helposti ymmärrettävää suurstrategiaa.

Maan isien ajattomat viisaudet on pidetty mielessä, kun Suomea on vuosien varrella viety erimuotoisiin puolustusyhteistyökuvioihin ja nyt vauhdilla liitetty Naton yhteiseen puolustukseen. Suomea voidaan edelleen tarvittaessa puolustaa omin voimin ja päätöksin. Naton jäsenenä meille rakentuu uusia puolustuksen elementtejä, jotka kestävät myös mahdolliset liittokunnan myllerrykset.

Naton komentorakenteessa Suomi asemoituu muiden Pohjoismaiden kanssa alueelliseksi ryhmäksi yhdessä sotilaallisesti vahvimpien liittolaisten kanssa. Samalla joukolla, USA mukana, on tehty paljon sotilaallista yhteistyötä jo ennen Suomen ja Ruotsin jäsenyyttä. Kansalliset ja yhteiset edut – ja niiden muutoksetkin – ovat tulleet tutuiksi.

Nyt liittolaisuus vahvistaa päivä päivältä yhteistä varautumista ja toimintakykyä. Yhteiset puolustustoimet ovat mahdollisia koko Natoa pienemmissäkin koalitioissa. Etulinjassa on kyettävä nopeasti vastatoimiin niiden kanssa, joilla on tarvittava valmius. Parhaillaan turvallisuuttamme vahvistaa liittokunnan tehostettu toiminta Itämerellä.

Naton päämajan ja sotilasjohtoportaiden päivittäinen työ parantaa mahdollisuuksia vahventaa, huoltaa ja johtaa puolustusta Suomen suunnalla. Yhteisrahoituksenkin voidaan odottaa kasvavan etulinjan maiden vahvistamisessa. Kulkuyhteyksien kehittäminen, viestiyhteyksien rakentaminen, ennakkovarastointi, koulutus- ja harjoitustoiminta, operaatioalueen tiedustelu ja valvonta sekä operaatioiden suunnittelu luovat kestävää, myös muutoskestävää puolustuspääomaa.

Puolustuksen kehittämisessä hyödymme Naton transformaatiojohtoportaan tutkimus- ja innovaatiotuloksista ja edistyneimpien liittolaismaidemme kärkiteknologioista. Omien suorituskykyjemme valinnoille ei ole koskaan aiemmin ollut yhtä vahvaa vertailukehittämispohjaa. Lähivuosien laajalle maapuolustuksen ja Maavoimien uudistustyölle saamme Natosta ja EU:n vahvistuvista puolustuspanostuksista arvokasta tukea.

Kilpailukykyinen ja monipuolistuva puolustusteollisuutemme on alusta lähtien osannut etsiä Nato-jäsenelle aukeavia mahdollisuuksia, ja ajan henki kannustaa nyt vahvistamaan ponnisteluja. Uskallan ennustaa edelleen vahvistuvaa kysyntää.

Eurooppalainen kyky suunnitella ja johtaa yhteistä puolustusta piilee Naton sisällä. Komentorakenteen tuhansien eurooppalaisten ammattilaisten enemmistö muodostaa osaajavarannon, jonka toimin Euroopan puolustus voidaan tarvittaessa mukauttaa aiempaa Eurooppa-vetoisempaankin toimeenpanoon. Vaikka ääniä tähän varautumisen tarpeesta nyt kuuluu, merkkejä sen nopeasta välttämättömyydestä ei Naton arjessa näy. Edessä olisi hyvin laaja uudelleenjärjestely.

Olemme kahden vuoden aikana saaneet tärkeää oppia yhteisen puolustuksen kulttuurista ja käytöstavoista. Tunnemme liittolaisemme päivä päivältä paremmin ja ylläpidämme käsityksiämme siitä, miten eri intressejä voidaan hyödyntää maiden sitouttamisessa yhteisiin toimiin. Konsensuksen esteet elävät ja ylitetään viikoittain erilaisin yhteensovittamisideoin. Kompromissivalmiudella ja eteläisiinkin uhkiin varautumalla kasvatetaan liittolaisuuden arvoa ja vahvistetaan kaikkien halua maksaa sen hinta sitoutumalla yhteiseen toimeenpanoon.

Kansainvälisen politiikan pyörteisyys on vahvistanut käsitystä Nato-jäsenyyden välttämättömyydestä ja ratkaisevista hyödyistä Suomen turvallisuudelle. Olemme päässeet parhaalle olemassa olevalle yhteisen turvallisuuden pelikentälle aktiiviseksi toimijaksi vahvistamaan puolustustamme muiden avulla. Yhdysvaltojen nykyhallinnon toimista riippumatta tilanteemme olisi Naton ulkopuolella selvästi heikompi.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin