Jäätalvi

Pulloposti 100
Teemu Laajasalo
Helsingin hiippakunnan piispa

Itämeri on ollut yhteyksien luoja ja maailmojen avaaja. Se on mahdollistanut suomalaisille kauttakulun muihin maihin ja väylän toisiin ihmisiin. Talvisin Itämeri jäätyy. Ei enää niin paljon kuin ennen, mutta jokaisena talvena vähintään rannoilla on edes hetken jonkinlainen jääkerros havaittavissa. Jäätalvella tarkoitetaan ajanjaksoa, jolloin Itämerellä esiintyy jäätä. Menneinä vuosisatoina jäätalvi katkaisi meriyhteydet Suomesta ja eristi maamme kaupankäynnistä useiksi kuukausiksi.

Jäätalvi on sana, joka saa jo itsessään etsimään villasukkia. Kun yhdistetään kaksi kylmyyttä kuvaavaa sanaa ”jää” ja ”talvi”, kylmä hiipii ytimiin ja silmiin piirtyy maisema kylmyyttä hohkaavasta pimeästä Itämerestä. Vuoden lähestyessä loppuaan ja päivien yhä pimentyessä voi vain aavistella, miten eristyneisyys on ollut ennen eri tavalla syvempää kuin nykyään. Nyt lämpöä voi lisätä patterista ja läheiset ovat korkeintaan puhelimen päässä, joten jäätalvi tarkoittaa lähinnä vain ilmatieteellistä termiä eikä enää kokonaisvaltaista asioiden tilaa. Monikaan ei nykyään välttämättä edes huomaa jäätalven olemassaoloa; sillä ei ole mitään vaikutusta omaan arkeen.

Entisaikojen eristävä jäätalvi on katkaissut yhteydet, pakottanut pärjäämään ja tukahduttanut toivon näköaloja. Näin jouluna saattaa pysähtyä pohtimaan, mitä ovat tämän aikamme eristävät jäätalvet. Eristyneisyys ja yksinäisyys eivät ole tällä ajalle vieraita, vaikka yhteyksien luominen on helpompaa kuin koskaan. Mikä saa nyt ihmiset katkaisemaan yhteydet toisiinsa? Mitkä asiat tänään eristävät meidät toisistamme ja tukahduttavat toivon?

Yhteys voi katketa sanotusta sanasta tai tekemättömästä teosta. Kipeä erimielisyys kasvaa ajan myötä suuremmaksi ja lopulta katkaisee viimeisetkin välit. Juuri joulun pyhinä pienikin etäisyys ihmisten välillä voi tuntua jäätalvelta, joka on katkaissut kaiken kokonaisvaltaisesti.

Yhteys voi katketa myös elämän päättymiseen. Juuri joulun pyhinä jo poisnukkunut rakas on erityisesti mielessä. Oli etäisyyden syynä mikä tahansa, tuo yksinäisyys ja kaipaus mukanaan kylmän, kolkon ja pimeän olon. Keskellä kylmää pimeyttä voi olla vaikea uskoa kevääseen. Siihen, että jäät aikanaan sulavat ja yhteydet vielä kerran palaavat. Pimeys, kylmyys ja etäisyys ovat niin ylitsepääsemättömiä, että toisenlainen todellisuus tuntuu mahdottomalta.

Jos oma joulunvietto ei näytä idylliseltä perhejoululta tai ystävien yhteen tulemiselta, voi oman yksinäisyyden keskellä tuntua, että juuri jouluna eristyneisyys lyödään päin kasvoja. Joulun tarkoitus ei ole kuitenkaan lisätä yksinäisyyttä ja muistuttaa erityisesti katkenneista yhteyksistä. Pyhiä ei vietetä, jotta ihminen pakotettaisiin pieneksi tai tuntemaan itsensä hylätyksi. Joulu on yhteyden juhla, mutta ei vain perheyhteyden, ystävyysyhteyden tai rakkausyhteyden juhla. Joulua vietetään vielä näitäkin vahvemman yhteyden syntymiseksi.

Joulua vietetään ihmisen ja Jumalan yhteyden vuoksi. Kun Jeesus-lapsi syntyi maailmaan, rakentui ihmisen ja Jumalan välille yhteys, jota mikään jäätalvi ei jäädytä. Se on yhteys, joka pysyy, olivat olosuhteet millaiset tahansa. Se on yhteys, joka kestää, vaikka mitkään ihmissuhteet eivät kestäisi. Se on yhteys, joka säilyy, vaikka kaikki muu häviäisi. Se on yhteys, jota edes kuolema ei katkaise.

Jouluna pieneksi ei tule ihminen, vaan Jumala – vastasyntyneeksi vauvaksi ihmisten syliin. Pieni ihmiseksi syntynyt Jumala avaa lopulta kaikki yhteydet, jotka tämä maailma on sulkenut. Joulun lapsen myötä koittaa lämmin kirkkaus talven keskelle – jopa jäätalven keskelle.

Iloista Joulua!

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin