Itämerta edempänä kalassa?

Pulloposti 30
Lotta Nuotio
Päätoimittaja
Kauppapolitiikka

Kuva: Jari Härkönen

Itse olen todennäköisesti kastanut varpaani useammin Mustanmeren aaltoihin kuin Itämereen.

Tämä johtuu Hämeessä kasvamisen lisäksi lähes vuosikymmenestä, jonka elin Istanbulissa. Kaupungin halkoo kahtia Bosporinsalmi, jonka rannoilta voi loputtomiin seurata, kun kerrostalon korkuiset konttilaivat ja öljytankkerit lipuvat ohitse ja tuovat suurkaupunkiin tunnelmaa maailman meriltä.

Tästä varmasti johtuu, että kun itse kuulen lauseen ”yksi liikennöidyimmistä vesiväylistä maailmassa”, mieleeni juolahtaa ennemminkin Bosporinsalmi kuin Itämeri. Molemmista tuota luonnehdintaa käytetään.

Entä millainen on luotsaamani Kauppapolitiikka-lehden suhde Itämereen? Kauppapolitiikka on ulkoministeriön julkaisema kansainvälisen kaupan aikakauslehti, jonka kohderyhmää ovat erityisesti jo kansainvälistyneet tai kansainvälistymistä harkitsevat yritykset. Itämeren maiden markkinoiden merkitys Suomen viennille ja tuonnille on valtava, joten oletin, että alueen maat ja mahdollisuudet ovat olleet lehdessämme paljonkin esillä.

Päätin uppoutua aiheeseen selaamalla arkistossa vuosikymmenen lehdet taaksepäin mutta niin vain muutti korona nämäkin suunnitelmat digitaalisiksi. Onneksi sain kurkistukseni kuitenkin toteutettua lehtemme hiljattain uusitun verkkosivun haun avulla.

Tulos yllätti. Hauilla ”Itämeri” ja ”Itämeren” löytyi hädin tuskin kymmenen artikkelia. Niissäkin useassa oli Itämeri vain lyhyesti mainittu jonkin muun aiheen yhteydessä tai esimerkiksi kerrottu Pulloposti-kirjoituksesta, jonka oli kirjoittanut tuolloinen ulkoministeri Timo Soini.

Lisäksi artikkeleissa, joissa aluetta oli varsinaisesti käsitelty, oli tietty sävy: Itämeren alue on vähän liian lähellä, hieman liian vähän. Esimerkiksi eräässä ruokaviennistä kertovassa jutussa todetaan, että kansainvälistymisestä ei vielä kannata ylpeillä, jos vain Itämeren maihin viedään tuotteita. Toisessa jutussa puhutaan ”ensiaskeleesta” kansainvälistymisessä.

Istanbulin halki kulkeva Bosporinsalmi erottaa kaupungin Euroopan ja Aasian puoleisiin osiin. Salmi on osittain niin kapea, että liikenne on isoimmille laivoille yksisuuntainen, suunta vaihtuu aina 12 tunnin välein.

Toki läheltä on helpompi aloittaa. Yksi edeltäjistäni toteaa pääkirjoituksessaan: Jos ei tiedä oikein mihin katsoa, niin ensiapua voi tuoda tieto siitä, että vetävimmät markkinamme ovat aivan lähellä, suurimmat kauppakumppanimme Itämeren ympäristössä. Tässä samaisessa lehden numerossa olikin näkökulmaksi otettu kolmen Itämeren maan markkinoiden kuulumiset.

Sitten ei yhtään osumaa viimeisen viiden vuoden ajalta, vaikka toki eri Itämeren maat ovat vilahdelleet lehden sivuilla tänäkin aikana. Maakohtaisilla hauilla löytyvät artikkelit kuitenkin sisältävät usein maan vain mainintana, olipa kyseessä sitten Venäjä, Ruotsi tai Saksa.

Itämeren alueen markkinoita on siis viimeisen vuosikymmenen ajan käsitelty Kauppapolitiikka-lehdessä vain vähän, ainakin suhteessa alueen merkitykseen kansainväliselle kaupallemme.

Toisaalta ymmärrän hyvin, miksi. Maailma ei lopu Itämerelle, jonka alueella suomalaisyrityksillä jo on valmiiksi paljon kauppaa. Vientimahdollisuuksia on muuallakin ja niitä on tarpeen hyödyntää, tarvitaan uusia kumppaneita ja uusia toimijoita vasta nouseville markkinoille. Ehkä alueen vähäinen näkyminen lehdessä heijastaa myös yhä edennyttä maailman pienenemistä. Suuntauksena on ollut katsoa kauemmas ja se on tullut koko ajan helpommaksi. Lehtemmekin on siis tainnut tähytä pääosin Itämerta edemmäs kalaan.

Mahtaako suuntaus muuttua pandemioiden ja ilmastonmuutoksen takia? Vielä emme tiedä miten ne vaikuttavat esimerkiksi pitkiin tuotantoketjuihin. Verkkoja on joka tapauksessa hyvä heittää yhä lähivesillekin, aina voi löytää uusia alkuja ja mahdollisuuksia läheltäkin.

Päätoimittajana laitan tämän Pulloposti-kirjoituksen tuottaman havainnon korvan taakse, ja Kauppapolitiikka-lehti katsoo jossakin tulevista numeroistaan Itämeren alueelle. 

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin