Itämeriviikko suuntaa huomion merensuojelun toimijoihin

Pulloposti 36
Nina Tynkkynen
Apulaisprofessori
Åbo Akademi

Elokuun viimeisellä viikolla vietettiin Itämeriviikkoa ja Itämeripäivää. Turussa ja Helsingissä järjestettiin lukuisia Itämereen liittyviä tapahtumia erityisesti Itämeripäivänä 27.8. Itämeripäivä on John Nurmisen Säätiön viime vuonna käynnistämä vuosittainen juhlapäivä meren kunniaksi. Sen tarkoituksena on juhlinnan ja tapahtumien kautta lisätä tietoa ja tietoisuutta meriluonnosta sekä siihen liittyvästä kulttuurista ja historiasta. Itämerelle omistettu juhlaviikko sai kiitettävästi huomiota tiedotusvälineissä. Muun muassa Helsingin Sanomat julkaisi Itämerta käsitelleen juttusarjan, josta riitti luettavaa viikon jokaiselle päivälle.

Itämeren ympäristön tila on toki aihe, joka Suomessa pysyy vuodesta toiseen suurenkin yleisön tietoisuudessa ja huolenaiheena. Itämerihuoli kiinnittyy usein sinileväkesiin: runsaina leväkesinä meremme on otsikoissa jatkuvasti. Itämeren ympäristö on saanut etenkin viime vuosina myös kansainvälistä huomiota. Kansainvälinen tutkijaryhmä esitti toissa vuonna Science Advances -lehdessä, että Itämeri voi toimia aikakoneena suuriin ympäristömuutoksiin sopeutumisessa. Väitteen perustana on ajatus siitä, että merentutkimus voi auttaa ymmärtämään laajalti nykyisiä ekologisia muutoksia, koska elämä on lähtöisin merestä ja meri on maapallon tärkein elinympäristö. Siten meri on ympäristömuutosten laboratorio, jonka avulla voidaan tutkia esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjumista ja siihen sopeutumista. Itämeren herkässä ekosysteemissä monet sellaiset muutokset, joita muualla vielä odotetaan, ovat jo toteutuneet. Lisäksi Itämerta on tutkittu verrattain kauan ja perusteellisesti: meillä on käytössämme pitkäaikaisen seurannan aikasarjoja, joita voidaan käyttää hyväksi muun muassa ilmastonmuutoksen vaikutusten tutkimiseksi ja suojelutoimenpiteiden tehokkuuden arvioimiseksi. Niiden avulla voidaan myös esimerkiksi havainnollistaa, kuinka globaalit muutokset kuten lämpenevä merivesi ja lisääntyvä sademäärä saattavat vesittää jo tehtyjen ja suunniteltujen suojelutoimenpiteiden vaikutukset.

Itämeren ympäristöä voi pitää aikakoneena myös poliittis-hallinnollisessa mielessä kansainvälisine suojelusopimuksineen ja lukuisine yhteistyöohjelmineen. Itämeren ympäristönsuojelua on käytetty maailmalla malliesimerkkinä onnistuneesta ympäristödiplomatiasta – vaikka yhteistyö ei aina ole ollut helppoa eikä ympäristön tilan paranemisen näkökulmasta katsottuna kovin tehokastakaan, monia myönteisiä kehityskulkuja myrkkyjen kertymisen vähenemisestä kadonneiden lajien kuten merikotkan palaamiseen Itämerelle on kuitenkin saatu aikaan. Kaikilla muilla merialueilla tällainen yhteistyö ei ole samassa mitassa onnistunut.

Jotta Itämeri aikakoneena -ajatusta voidaan hyödyntää täysimääräisesti, tarvitaan Itämeripäivän kaltaisia tapahtumia ja toimintaa, jotka tuovat esiin ja tuottavat niin sanottua paikallista tietoa ja kokemuksia ja nostavat esiin niiden merkitystä onnistuneen merensuojelun kannalta. Kuten hyvin tiedämme, täydellisinkään tutkimustieto ongelmista ja siitä, mitä niiden ratkaisemiseksi tulisi tehdä ei automaattisesti johda Itämeren tilaa parantavaan toimintaan. Tutkimustiedon soveltamista käytäntöön rajoittavat erilaiset taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset reunaehdot, jotka yhtäältä määrittävät sitä, millaista sääntelyä voidaan harjoittaa, ja toisaalta sitä, mitkä mahdollisuudet eri toimijoilla on toteuttaa Itämerimyönteisiä tekoja ilman, että esimerkiksi elinkeinon harjoittaminen hankaloituu. Jotta ympäristönsuojelu koettaisiin reiluna ja oikeudenmukaisena on ensisijaisen tärkeää kuunnella myös niitä toimijoita ja osallisia, joiden elin- ja toimintaympäristöstä on kulloinkin kyse ja ottaa heidät huomioon merensuojelun käytännöistä neuvoteltaessa. Vastakkainasettelut esimerkiksi kalastajien ja suojelijoiden kesken ovat välillä pahoin kärjistyneitä, usein turhaan.

Kyse ei ole yksinomaan elinkeinoihin liittyvien intressien puolustamisesta, vaan myös siitä, että paikallisilla toimijoilla on paljon arvokasta, kokemusperäistä tietoa paitsi Itämeren ekologiasta, myös esimerkiksi sääoloista ja muuttuvasta ilmastosta ja sen vaikutuksista sekä lajiston muutoksista. Rannikolla ja saaristossa on paljon elämää ja elinkeinoja kuten turismia ja kalastusta, jotka ovat monin tavoin kytköksissä meren hyvinvointiin ja ympäristömuutoksiin. Tätä tietoa ei ole kovin ponnekkaasti hyödynnetty suojelutoimien tukena, eikä myöskään tutkimuksessa. Monitieteinen merentutkimus, jota esiteltiin laajasti Itämeripäivän tapahtumissa, tuo uusia avauksia ja näkökulmia tähänkin problematiikkaan. 

 

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin