Itämeri yhdistää sen rannikon valtioita – haasteet ja mahdollisuudet vaativat kuitenkin yhtenäisyyttä

Pulloposti 70
Maria Blässar
Edustuston päällikkö
Euroopan komission Suomen-edustusto

Itämeren rannikkovaltioissa asuu yhteensä 85 miljoona ihmistä, mutta harva meistä tiedostaa, kuinka kriittinen sen nykytila on. Euroopan saastuneinta merta uhkaavat biodiversiteetin menetys, happamoituminen, rehevöityminen ja kaikenlaiset mereen päätyvät jätteet. Lisäksi ilmastonmuutos on uhka Itämeren murtoveden herkälle tasapainolle. Pelkästään rehevöitymisongelma koskee peräti 97 prosenttia Itämerestä, ja veden vaihtuvuus ja valuma-alueiden runsaslukuisuus pahentavat tätä ongelmaa.

Itämeren alueellinen yhteistyö on ottanut välillä askelia eteenpäin ja välillä taaksepäin. Nykytila tekee yhteistyöstä erityisen ongelmallisen, koska Venäjä ei käytännössä osallistu 50-vuotiaan Helsingin komission yhteistyöhön, vaikka ongelmat ovat kaikille yhteisiä. Vuoden 2020 ensimmäinen Our Baltic -konferenssi sopi poliittisista suuntaviivoista Itämeren alueellisen yhteistyön kehittämiselle. Ne koskivat varsinkin ylikalastamisen ja saastumisen estämistä sekä uponneiden alusten ja ammusten käsittelyn vastuullisen käsittelyn periaatteita. Myös Suomessa käyty viimeaikainen keskustelu silakoista osoittaa, kuinka vaikeaa voi poliittisesti olla sellaisten tietoon perustuvien ehdotusten toimeenpano, jotka koskevat kestävyyden ja ekosysteemien turvaamista.

Loppukesästä 2023 pidetty toinen Our Baltic -konferenssi keskittyi varsinkin vanhojen ammusten aiheuttamaan riskiin. Heti toisen maailmansodan jälkeen Itämereen upotettiin – lähinnä Neuvostoliiton toimesta Gotlannin ja Bornholmin läheisiin syvänteisiin – yhteensä yli 300 000 tonnia räjähtämättömiä ammuksia ja kemiallisia aseita. Nämä alueet ovat meren vilkkaimpien laivareittien alla, lähellä erilaista kriittistä infrastruktuuria – ja tikittävä ympäristöpommi. Ammusten ja säiliöiden kuoret ovat saaneet rauhassa ruostua vuosikymmeniä, mutta nyt on eri mallinnusten avulla päätelty, että massiiviset kemikaalivuodot voivat tapahtua jo 5–10 vuoden aikana. Lisäksi räjähteet voivat liikkua merivirtojen vaikutuksesta. Ekosysteemien pelastamisella ja ammusten siivoamisella on siis kiire.

Ammukset ja räjähteet myös estävät Itämeren alueellista kehittämistä niin sanotun sinisen talouden tavoitteiden mukaisesti. Elokuussa 2022, Itämeren energiaturvallisuushuippukokouksessa, Itämeren rannikkovaltioiden johtajat ja Euroopan komissio allekirjoittivat julistuksen, jossa yhdeksi tavoitteeksi asetettiin Itämeren merituulivoiman kasvattaminen seitsenkertaiseksi vuoteen 2030 mennessä. Luku vastaa noin nelin-viisinkertaista Olkiluoto 3 -reaktorin vuosituotantoa. Pyrkimyksenä on osaltaan kirittää EU:n vihreää siirtymää sekä auttaa EU:ta pääsemään mahdollisimman nopeasti kokonaan irti Venäjän fossiilienergiasta.

Itämeren alle rakennetaan kiihtyvällä vauhdilla tietoliikennekaapeleita ja energian siirtoverkkoja, ja alueella käydään todennäköisesti lähitulevaisuudessa vilkasta vedyn, metanolin ja ammoniakin vientikauppaa. On siksi selvää, että biodiversiteetin suojelun lisäksi alueen fyysinen turvallisuus korostuu. Itämeren kestävä kokonaisvaltainen kehittäminen vaatiikin kansallisen tai alueellisen tason lisäksi asioiden tuontia tarvittaessa myös EU-politiikan piiriin.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin