Itämeri tarvitsee suojeluamme riippumatta naapurimme toimista

Pulloposti 62
Mia Laiho
Kansanedustaja (kok)

Haminaan suunnitteilla olevan akkumateriaalitehtaan päästöt huolestuttavat niin alueen asukkaita kuin monia päättäjiä. Tehtaalle aluehallintoviraston myöntämä ympäristölupa puhututtaa. Luvan myötä tehdas saisi päästää jätevetensä mukana mm. rehevöitymistä lisäävää natriumsulfaattia puhdistamattomana Itämereen suuriakin määriä. Suomen luonnonsuojeluliiton Kymenlaakson piiri, Kaakkois-Kymen yhdistys yhdessä Puhtaan meren puolesta -yhdistyksen kanssa ovat valittaneet asiasta hallinto-oikeuteen, sillä ne katsovat, että haitalliset ympäristövaikutukset olisivat ehkäistävissä.

YLE (20.3.24) uutisoi, että Haminaan suunnitellun akkumateriaalitehtaan viereen suunnitellaan laitosta natriumsulfaatin talteenottamiseksi tehtaan jätevesistä. Business Finland on myöntänyt sekä tehtaalle että laitokselle 15 miljoonan euron investointituet. Natriumsulfaatin talteenottoa ei kuitenkaan vaadita akkutehtaan ympäristöluvan ehdoissa. Esille on noussut myös pohdintaa asiantuntijoilta siitä, voisiko tehdas kompensoida päästöjään vapaaehtoisesti esimerkiksi peltojen kipsikäsittelyä rahoittamalla. Ympäristöluvan vastustamisesta on jätetty myös kansalaisadressi ympäristöministerille sekä Eurooppa- ja omistajaohjausministerille.

Ympäristöministeri Mykkänen on nostanut uutistietojen mukaan esille vallan kolmijaon prosessissa – viranomainen teki lupaharkintansa, ja nyt tuomioistuin tarkastelee sitä ja arvioi, onko sellaista haittaa, joka estää hankkeen etenemisen. Päättäjien tehtävänä on oikeuden päätöksen jälkeen miettiä lainsäädännön näkökulmasta, millaiset päästöt ovat mahdollisia tulevissa hankkeissa. Mykkänen on painottanut myös lisätutkimuksen tarvetta.

Akkutehdas itsessään on toki kannatettava asia alueen talouden ja työllisyyden kannalta, ja on huomioitava myös vihreän siirtymän tärkeys fossiilisista polttoaineista kohti puhtaampaa energiaa. Samaan aikaan maailman sähköistymisen ja akkuteollisuuden kasvun myötä on vastuullisesti huolehdittava akkujen ja muiden prosessissa syntyneiden jatkotuotteiden käsittelystä.

Itäisen Itämeren kunnossapitoon ja suojelemiseen asettaa omat haasteensa itäinen naapurimme, jonka toimintaan emme valitettavasti pysty juurikaan vaikuttamaan ainakaan nykyisessä turvallisuustilanteessa. Erityisen huolestuttava ilmiö on myös Venäjän huonokuntoisten ja ikivanhojen öljytankkereiden tuomat riskit Itämerelle. Suomen on väistämättä varauduttava Itämeren öljyonnettomuuksiin Venäjän kuljettaessa öljyä vesiteitse aluksissaan ohi länsimaiden pakotteiden. Kyseessä ei ole vain Suomen huoli, vaan ongelma koskettaa myös koko EU:ta.

Kokonaisuudessaan Itämeren hyvinvoinnista huolehtimiseen tarvitsemme meidän jokaisen, yritysten ja päättäjien toimia sekä yhteistyötä niin paikallisella, valtakunnallisella kuin kansainvälisellä tasolla.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin