Itämeri tarvitsee puhtaampaa liikennettä ja rohkeita rahtaussopimuksia

Pulloposti 46
Timo Harakka
Liikenne- ja viestintäministeri

Kuva: Suvi-Tuuli Kankaanpää

Merenkulun merkityksen täällä Itämeren perukoilla ymmärsin vasta vähän myöhemmin, tuoreena kansanedustajana, kun vaimoni Anu työskenteli Tallinnassa Suomen Viron-instituutin johtajana. Joka ikinen viikonloppu ylitin Suomenlahden laivalla. Kodistamme Tallinnan vanhassa kaupungissa oli näköala satamaan ja lähtövalmiisiin aluksiin.

Itämeren pelastamiseksi on tehtävä kaikki mahdollinen. Liikenteen päästöjen vähentäminen on osa kokonaisuutta. Enkä nyt tarkoita vain meriliikennettä, vaan kaikkea liikennettä Itämeren ympärillä. Meillä usein unohdetaan, että kestävät liikenne-, logistiikka- ja viestintäyhteydet Itämeren rannoilla ja ilmatilassa ovat vähintään yhtä välttämättömiä hyvinvoinnille kuin yhteys meren yli. Työkaluja yhteyksien kehittämiseen tarjoaa esimerkiksi Suomen johdolla uudistettu EU:n Itämeri-strategian (EUSBSR) toimintaohjelma.

Meriliikenteessä monet vastuulliset varustamot, satamat ja muut toimijat ovatkin jo Itämerellä tehneet paljon. Kyseessä on kuitenkin globaali toimiala, jossa kaikki eivät tee tarpeeksi kuin vasta pakon edessä. Alan tehokas sääntely tai ohjaus ei ole millään muotoa yksinkertaista. On aina tehokkainta asettaa tavoitteet ja säännöt maailmanlaajuisesti, mutta yhteisymmärryksen löytäminen Kansainvälisessä merenkulkujärjestössä IMO:ssa on hidasta.

Siksi myös alueellisia toimia tarvitaan. Jos ja kun kauppamerenkulkumme on Euroopan etulinjassa päästöjen vähentämisessä, osaava meriklusterimme pystyy paitsi vastaamaan haasteisiin, myös hyödyntämään mahdollisuudet. Rahoitusta on tarjolla esimerkiksi Horisontti Eurooppa -ohjelman teollisuusvetoisista kumppanuuksista.

Lokakuun alussa valtioneuvosto linjasi Suomen kantoja Euroopan komission 55-valmiuspakettiin, joka pyrkii vähentämään kasvihuonepäästöjä kaikissa liikennemuodoissa. Tuemme meriliikenteen liittämistä päästökauppaan ja EU-tason toimia vaihtoehtoisten polttoaineiden käytön lisäämiseksi meriliikenteessä. Toimien tulee vähentää päästöjä tehokkaasti ja huomioida jäsenvaltioiden kilpailukyky. Lainsäädäntöehdotusten yhteisvaikutusten arviointia on tärkeää jatkaa.

Suomen maantieteellinen olosuhde on erityinen: harvaan asututtu maa kaukana Keski-Euroopan markkinoista ja vieläpä jäätyvän meren takana. Ulkomaankauppamme on lähes täysin merikuljetusten varassa. Kuljetuskustannuksemme ovat jo nyt monia verrokkimaita korkeammat. Talvimerenkulun realiteetit on siis huomioitava merenkulun päästökaupassa. Tässä ei ole oikeastaan mitään uutta: jäsenvaltiot ja komissio julistivat jo vuonna 1995 Suomen liittyessä unioniin, että erityisasemamme meriliikenteen osalta huomioidaan kaikessa EU-lainsäädännössä.

Valtioneuvosto teki jo toukokuussa periaatepäätöksen meri- ja sisävesiliikenteen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä. Se on kansainvälisen vaikuttamisen linjauksista, kansallisista toimista ja seurattavista kehityskuluista muodostuva työkalupakki. Yksittäisistä toimista keskeisimpiä on se, että tuetaan nopeaa siirtymää vaihtoehtoisiin käyttövoimiin ja polttoaineisiin meriliikenteessä.

Olemme melkoisen yksimielisiä siitä, että meriliikenteen vihreä siirtymä on välttämätön. Tämän havaitsin lukiessani edeltäjieni ja monien muiden poliitikkojen tekstejä tässä kolumnisarjassa. Matkaa on silti vielä. Rikkidirektiivi vähensi tehokkaasti merenkulun rikkipäästöjä ilmaan, mutta nyt haasteenamme ovat avoimen kierron rikkipesurit. Nesteytetty maakaasu eli LNG on vähentänyt nopeasti typpi- ja hiukkaspäästöjä Itämerellä, mutta fossiilisena polttoaineena LNG ei yksin riitä viemään meitä tavoitteeseen eli hiilettömään meriliikenteeseen.

Haluan kannustaa suomalaisten varustamoiden, satamien ja koko meriklusterin lisäksi suuria suomalaisia rahtaajia toimimaan vähäpäästöisemmän merenkulun puolesta. Rahtaussopimukset ovat monen alusliikenteen päästöihin vaikuttavan päätöksen taustalla. Ostakaa vähäpäästöisempiä merikuljetuksia, vaikka ne tällä hetkellä olisivat kalliimpia. Olen varma, että loppuasiakkaat, kuluttajat, hyväksyvät muutamia senttejä korkeammat hinnat ja lopulta kiittävät teitä Itämeren ja ilmaston puolesta.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin