Itämeri, Suomen ulkomaankaupan pääväylä

Pulloposti nro 40
Leo Nissinen
pääjohtaja
Tulli 

Meriliikenne ja ulkomaankauppa ovat olleet Suomelle elintärkeitä jo Ruotsin vallan ajoista lähtien. Suomen alueelta vietiin tuolloin mm. tervaa, pikeä, traania, viljaa ja voita. Suomeen tuotiin välttämättömyyshyödykkeitä mm. suolaa ja kuivattua kalaa, verkaa ja ulkomaisia juomia. Suomen ulkomaankauppa vapautui 1700-luvun loppupuolella, kun myös muille kuin tapulikaupungin porvareille myönnettiin oikeus harjoittaa purjehdusta ja kauppaa.

Jo Ruotsin vallan ajoista lähtien Itämeri on ollut Suomen ulkomaankaupan pääväylä. Suomen suurimmat kauppakumppanit olivat Itämeren alueen valtiot, Hollanti ja Englanti. Noista ajoista saakka tulli on toiminut ulkomaankaupan ja -liikenteen portinvartijana Suomen satamissa. Laivan saavuttua satamaan tullimiehet tarkastivat ja arvioivat lastin sekä valvoivat sitä aina verojen maksuun ja pakkahuoneeseen purkuun saakka.

Ruotsin vallan aikana tullimaksut tilitettiin Ruotsille. Suomen tulli sai itsenäisen aseman autonomian aikana vuonna 1812. Tullimaksut olivat autonomian aikana Suomen suuriruhtinaskunnan tärkein tulolähde. Autonomian alkuaikana tuontitullit olivat korkeita, mikä lisäsi salakuljetusta. Rannikoiden ja saaristojen laajuuden vuoksi tullin oli lähes mahdotonta valvoa salakuljetusta. Autonomian loppuaikana salakuljetus rajoittui pääasiassa korkeasti verotettuihin tuotteisiin. Tuolloin tullimiehet eivät vielä tienneet huumeiden ja doping-aineiden salakuljetuksesta.  

Suurten purjelaivojen aika alkoi olla ohi 1800-luvun lopulla, kun höyrylaivat yleistyivät. Ankarina talvina meren jäätyminen keskeytti Suomen laivaliikenteen ja ulkomaankaupan. Tuolloin tullimiehet pääsivät helpommalla, kun tullaustoiminta tulli- ja pakkahuoneissa hiljeni.  Suomen teollistumisen myötä Suomen satamien tavaraliikenne kasvoi ja ulkomaankaupan rakenne muuttui. Viennissä terva vaihtui sahatavaraksi ja selluloosaksi. Teollistumisen myötä Helsingistä tuli Suomen suurin satamakaupunki.

Tämän päivän Suomen ulkomaankaupasta 80 prosenttia tapahtuu meritse ja Itämeren kautta. Itämeren rantavaltioista Saksa, Ruotsi ja Venäjä ovat Suomen suurimmat kauppakumppanit. Ulkomaankaupan ja erityisesti viennin merkitys Suomen kansantaloudelle ja hyvinvoinnille on tärkeä. Kun vienti ei vedä, myöskään Suomella ei mene hyvin.

Toisen maailmansodan jälkeen ulkomaankaupan logistiikka maailmanlaajuisesti sekä Itämeren alueella ja Suomen satamissa on kehittynyt ja nopeutunut valtavasti. Autolautat, roro-liikenne, konttiliikenne, lastinkäsittely satamissa, varastointi, huolinta, sähköinen tiedonsiirto eli koko ulkomaankaupan logistiikkaketju toimii reaaliajassa myyjältä ostajalle. Logistiikassa ei ole juurikaan eroa tuleeko tavaraerä Itämeren alueelta vai toiselta puolelta maapalloa.

Globalisoituminen näkyy myös rajat ylittävässä rikollisuudessa. Maapallolla ja Itämeren alueella salakuljetetaan ja myydään laittomasti kaikenlaisia tavaroita mm. huumeita, savukkeita, alkoholia, lääkkeitä, tuoteväärennöksiä, laittomia aseita ja vaarallisia aineita, uhanalaisia eläimiä ja kasveja.

Maailman tullit, myös Suomen tulli, ovat pyrkineet vastaamaan maailmankaupan muutokseen modernisoimalla toimintatapojaan. Ilman laaja-alaista yhteistyötä ja sähköistä tiedonsiirtoa tulliviranomaisten ja asiakkaiden välillä sekä muiden viranomaisten kesken nykyinen laillinen tavarakauppa ei sujuisi eikä laitonta rajat ylittävää kauppaa pystyttäisi valvomaan. Kansainvälisissä kilpailukykyvertailuissa Suomen tullin toiminta on koko EU-jäsenyytemme ajan arvioitu maailmassa kymmenen parhaan maan joukkoon. Itämeren alueella kärkikymmenikköön kuuluvat myös Ruotsi, Tanska ja Viro. Venäjän tullilla on vielä kirittävää päästäkseen sadan parhaan maan joukkoon. Suomen tullin tavoitteena on pysyä kärkikymmenikössä myös tulevina vuosina.

Kolumni edustaa kirjoittajan omaa näkemystä.

Pulloposti 40/2013

Palaa otsikoihin