Itämeri on oma etupihamme

Pulloposti 35
Pekka Haavisto
Ulkoministeri

Lapsuudessa en koskaan tullut ajatelleeksi, miten merellinen kaupunki Helsinki on. Kauppatorin lokit, Olympialaiturin valkeat Ruotsin-laivat tai puiset sillat Tarvon saaren kautta Laajalahden pohjukan yli Tarvaspäähän olivat niin arkinen osa kaupunkia, että niiden yhteyttä mereen ei erikseen tullut ajatelleeksi. Vasta ensimmäiset laivamatkat Ruotsiin ja Saksaan muistuttivat, miten paljon meri yhdistää meitä naapureihimme. Meri vie meitä kauas - ja lähelle. Vanhan puuveneeni kokka on viime kesinä usein kohissut kohti Helsingin lähisaaria. Merellinen luonto on kaupungin vilskeestä vain varttitunnin päässä.

Meri on aina ollut Suomen etupihaa. Meri yhdistää - ja joskus se saattaa erottaakin.  Juuri nyt elämme tilannetta, jossa Covid19-pandemia erottaa meitä, kun naapurimaillakin on toisilleen matkustusrajoituksia ja erilaisia karanteenisääntöjä. Terveysmääräysten vuoksi jopa matkustusta lähinaapureihimme Viroon ja Ruotsiin jouduttiin rajoittamaan. Nyt kannattaa kuitenkin katsoa tulevaisuuteen ja miettiä asioita, jotka meitä yhdistävät.

Meri on myös täynnä historian havinaa, hyvässä ja pahassa. Kun Venäjän tsaari Nikolai II aloitti vuonna 1907 terroristijahdin, yksi etsintäkuulutetuista oli herra nimeltä Vladimir Iljits Lenin. Turun lähellä Littoisissa Lenin hyppäsi junasta, ja häntä varjostaneet poliisit kadottivat etsimänsä. Lenin piileskeli Paraisilla ja lopulta onnistui nousemaan jäältä Tukholmaan menevään laivaan. Tuo jäisessä Turun saaristossa Ruotsin-laivaa tavoittava Lenin on yksi pieni kuva itämerellisestä historiasta. Aina ei voi tietää, kuka kulkumiehistä muuttaa historian kulun.

Suomen historia on liitoksissa Itämereen jo vuosisatojen taakse. Tämä on jaettua historiaa muiden alueen rantavaltioiden kanssa. Vaihdantaa -  niin ihmisten liikkeen, kaupankäynnin kuin ajatusten - on tehty meren yli satoja vuosia.

Meri yhdistää meitä myös nykypäivänä. Itämeri on Suomen viennin ja tuonnin menestyksen osalta avainasemassa. Rahdin ja ihmisten väylänä Itämeren merkitys on kasvamassa. On esitetty arvioita, että noin 15 % koko maailman rahtiliikenteestä kulkisi itämeren läpi.

Itämeri on myös energia- ja tietoliikenneyhteyksien väylä. Energian- ja tiedonsiirron osalta Itämeren valjastaminen tähän käyttöön sisältää strategisia interessejä alueen ulkopuolellakin. Myös Suomen yhteydet Baltiaan ovat syventyneet paitsi kasvavan rahti- ja matkustajaliikenteen, myös sähkö- ja kaasuyhteyksien vuoksi.

Samaan aikaan kun Itämeren kaupallinen merkitys kasvaa, on tärkeää pyrkiä hallitsemaan ja vähentämään sotilaallisia jännitteitä Itämerellä. Itämeren rantavaltioiden tiivis yhteistyö parantaa paitsi taloudellista yhteistyötä, myös alueen turvallisuutta.

Suomi on toiminut Itämeren alueella usein keskustelun rakentajana ja tukijana sektorista riippumatta. Tähän meillä on valmiudet myös tulevaisuudessa. Mutkaton ja rakentava yhteydenpito asiantuntija- ja viranomaistasolla on tuonut luotettavuutta rooliimme alueella. Esimerkiksi Suomi on jatkanut yhteydenpitoa asiantuntijatasolla Venäjänkin kanssa tilanteessa, jossa Krimin ja Itä-Ukrainan tilanteeseen liittyvät sanktiot vaikuttavat vahvasti EU:n ja Venäjän väliseen yhteistyöhön. Esimerkiksi ympäristöyhteistyö ja kansalaisten suora dialogi ovat asioita, joihin tässä tilanteessa on pantava erityistä painoarvoa.

Meille luonteva pragmaattinen, mutta realistinen lähestymistapa tekee meistä tärkeän sillanrakentajan Itämeren alueella. Itämeren puitteissa tehtävä yhteistyö kiinnostaa yhä enemmän myös globaalisti. Vuonna 1992 perustetun Itämeren valtioiden neuvoston tavoitteena on tukea demokraattista ja taloudellista kehitystä Itämeren alueella. Neuvoston rooli korostuu tärkeänä poliittisena keskustelufoorumina.

Itämeren valtioiden neuvostosta on etsitty mallia esimerkiksi Punaiselle merelle, jossa kaupankäyntiin ja liikkumiseen liittyvät intressit kohtaavat yhä kärjekkäämmin valtioiden välillä.

Globaaliksi esimerkiksi nouseminen vaatii myös huolenpitoa. Itämeren merellinen ympäristö on ainutlaatuinen ja siitä on pidettävä huolta. Tämä vaatii yhteisiä suojelutoimia kaikilta rantavaltioilta. Voimme Suomena toimia tässä esimerkkinä. Ilmastotietoinen ulkopolitiikka on yksi keinoistamme tämän tavoitteen eteen.

EU:n Itämeri-strategian toimintasuunnitelman päivitys on valmistunut kesällä 2020. Se on Itämeren alueen EU-maiden linjaus merialueen politiikan tavoitteista ja toimintamuodoista.

Myös eurooppalaisten jännitteiden kasvaessa Itämeren alueen turvallisuus ja hyvä ympäristön tila ovat meille entistä tärkeämpiä tavoitteita. Itämeren alueen kaikkien toimijoiden ja Itämeren alueen valtioiden yhteistyötä tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa. Suomella on sen ylläpitämisessä keskeinen tehtävä.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin