Itämeri on länsimeri

Pulloposti 34
Kai Sauer
Suurlähettiläs
Suomen Berliinin suurlähetystö

Kun me suomalaiset puhumme Itämerestä, puhumme Suomesta lounaaseen sijaitsevasta merestä. Samoin saksalaiset puhuvat Itämerestä, Ostseesta, kun puhuvat omasta alueestaan katsottuna koillisessa olevasta merestä. Virolaiset sen sijaan puhuvat länsimerestä – Läänemeri – joka on paitsi maantieteellisesti myös poliittisesti ja kultuurillisesti osuvampi nimitys. Suomalaisille Itämeri on aina ollut linkki länteen, Eurooppaan.

Itämeren alue on maailman mittakaavassakin ainutlaatuinen, hyvinvoiva ja kilpailukykyinen alue. On kuitenkin pidettävä mielessä, että hyvinvoinnin ja menestyksen perusta on turvallisuus. Venäjän toiminta on jo pidempään järkyttänyt tätä perustaa. Venäjän reilu kaksi vuotta sitten Ukrainassa aloittaman, kansainvälisen oikeuden vastaisen hyökkäyssodan myötä on viimeistään käynyt selväksi, että Venäjä pyrkii haastamaan koko sen järjestyksen, johon turvallisuutemme ja hyvinvointimme pohjautuu – sen järjestyksen, josta Saksassa käytetään kuvaavaa ilmausta ”rauhanjärjestys”.

Geopoliittisen kriisin loppu ei ole näköpiirissä. Jännitteinen epävarmuuden aika jatkuu, ja epävakaus ja ennakoimattomuus pysyvät korkealla tasolla. Meidän tulee olla varautuneita myös uudenlaisiin turvallisuusuhkiin. Kaikki realistiset tulevaisuuden skenaariot edellyttävätkin läntiset arvot jakavilta, läntisiin rakenteisiin kuuluvilta Itämeren rantavaltioilta yhä tiiviimpää yhteistyötä Itämeren alueella rauhan ja sitä ylläpitävän ”rauhanjärjestyksen” puolustamiseksi.

Yksi keskeisin, jo toteutunut askel yhteistyön tiivistämiseksi on Suomen ja Ruotsin liittyminen puolustusliitto Naton jäseniksi. Maidemme Nato-jäsenyydet lisäävät koko Itämeren alueen turvallisuutta. Saksa on puolestaan mm. tehnyt päätöksen prikaatin sijoittamisesta Liettuaan liittokunnan itäisen sivustan vahvistamiseksi. Tämä merkittävä päätös on yksi osoitus Saksan valmiudesta ottaa vahvempi vastuu Naton itäisen sivustan sotilaallisesta turvallisuudesta.

Yhteistyö Itämeren alueen vakauden ja turvallisuuden edistämiseksi tiivistyy myös Itämeren valtioiden neuvostossa (CBSS), josta Venäjä erosi keväällä 2022. Suomi jatkaa käynnissä olevalla puheenjohtajuuskaudellaan edeltävän puheenjohtajan, Saksan, tekemää työtä CBSS:n kehittämiseksi poliittisen keskustelun foorumina.

Joudumme myös tarkastelemaan turvallisuutta uudessa geopoliittisessa todellisuudessa aikaisempaa laajemmin. Sekä Suomi että Saksa ovat joutuneet viimeisen kahden vuoden aikana reagoimaan mm. siihen mahdollisuuteen, että energian saanti vaarantuu.

Venäjä on osoittanut olevansa valmis käyttämään energiaa aseena. Se pyrki syksyllä 2022 aiheuttamaan Saksaan energian saatavuuskriisin lopettamalla kaasutoimitukset, joista Saksa oli tuohon aikaan riippuvainen. Liittohallituksen tuolloin toteuttamien ripeiden toimien ansiosta kaasupulalta ja sen seurausvaikutuksilta vältyttiin.

Saksan liittohallitus edistää hallitusohjelmansa mukaisesti energiakäännettä eli siirtymistä vähähiiliseen, uusiutuvaan energiaan perustuvaan energiajärjestelmään. Se on pitänyt kiinni tästä päämäärästä nykyisessä usean kriisin tilanteessakin. Venäjän toiminnan seurauksena turvallisen energian – myös uusiutuvan energian – saatavuus nähdään Saksassa myös turvallisuuskysymyksenä: energiapolitiikka on nyt Saksassa myös turvallisuuspolitiikkaa. Uusi, laajempi turvallisuuskonsepti on kirjattu Saksan kesällä 2023 julkaistuun turvallisuusstrategiaan. Saksa on tulevaisuudessakin riippuvainen tuontienergiasta, mutta se hajauttaa energiantuontiaan niin, että riippuvuuksia yksittäisiin, autoritaarisiin energiantoimittajiin ei pääse syntymään.

Suomella on erinomaiset edellytykset energiayhteistyöhön Saksan kanssa. Suomen kaltaiseen demokraattiseen, samat läntiset arvot jakavaan Itämeren rantavaltioon suhtaudutaan Saksassa positiivisesti. Tämä näkyi Nato-jäsenyysprosessissamme, ja tämä pätee Suomen rooliin energiayhteistyökumppanina. Energiayhteistyö Saksan kanssa on myös meidän energia-, ilmasto- ja turvallisuuspoliittinen intressimme.  

Energiaturvallisuus pitää sisällään myös energiainfrastruktuurin turvallisuuden. Olemme viime vuosina tulleet tietoisiksi haavoittuvuuksistamme myös Itämeren alueen kriittisen infrastruktuurin osalta. NordStream-putkien räjäytykset syksyllä 2022 ja BalticConnectorin vaurioituminen syksyllä 2023 osoittavat, miten herkkää kriittinen infrastruktuurimme voi olla.  Kriittisen infrastruktuurin suojaaminen on yksi alue, jolla Suomen on tarpeen vahvistaa yhteistyötä Saksan ja muiden Itämeren maiden kanssa.

Onnistunut siirtymä uusiutuviin energianlähteisiin ja kriittisen infrastruktuurin turvaaminen on Itämeren alueen yhteistä turvallisuuspolitiikkaa.  Geopoliittisen kriisin jatkuessa on tärkeää, että Itämerestä tulee entistä enemmän läntisten demokratioiden yhteistyön alue, länsimeri.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin