Itämeren turvallisuustilanne Sinisten politiikan keskiössä

Pulloposti 41
Simon Elo
Kansanedustaja

Itämeren turvallisuusympäristön muutos oli yksi perustavanlaatuisimmista ja taustalla vaikuttavista kehityskuluista Sipilän hallituksen ohjelmaa valmisteltaessa keväällä 2015. Turvallisuusympäristön muutos, johon suurimpana syynä Venäjän suurvalta-asemaan tähtäävä ulkopolitiikka ja sen vaikutuksesta Ukrainan sota ja hybridioperaatiot Euroopassa ja Yhdysvalloissa, heijastui hallitusohjelman turvallisuuspoliittisiin linjauksiin vahvasti. Nähtiin tarve kriisivalmiuden parantamiselle nopeasti kehittyvien sotilaallisten ja muiden uhkien varalle, nähtiin tarve kansainvälisen yhteistyön lisäämiselle.

Suomen on kyettävä kansallisin suorituskyvyin vastaamaan sotilaallisiin uhkiin ja myös laajamittaiseen sotilaallisen hyökkäykseen. Samanaikaisesti on kuitenkin vahvistettava kansainvälistä puolustusyhteistyötä kumppanimaiden ja Naton kanssa. Hallitus on laittanut hihat heilumaan Suomen kansainvälisen ja turvallisuuspoliittisen aseman vahvistamiseksi. Paljon on saatukin aikaan, ja tästä on pitkälti kiittäminen erittäin aktiivista puolustusministeriämme Jussi Niinistöä sekä koko ulkopoliittista johtoa. Ulkoministeri Soinin kauden yksi painopisteistä on Itämeren alueen turvallisuuden ja talouden vahvistaminen. Suhteita läntisiin kumppaneihimme on vahvistettu.  

Mitä sitten on konkreettisesti saatu aikaan? Puolustuksen alalla valmiutta ja varautumista on parannettu mm. perustamalla välittömän valmiuden joukot ja valmiusjoukot. Asevelvollisuuslakia on muutettu niin, että kertausharjoituksiin määräämistä koskevasta kolmen kuukauden määräajasta voidaan jatkossa poiketa, jos harjoituksessa on kyse sotilaallisen valmiuden joustavasta kohottamisesta ja Suomen turvallisuusympäristössä ilmenevä välitön tarve sitä vaatii. Muutokset mahdollistavat joustavamman ja nopeammin käyttöönotettavan puolustusjärjestelmän. Myös materiaaliseen valmiuteen, kuten kaluston kunnossapitoon, on suunnattu lisämäärärahoja.

Merkittävä aikaansaannos tällä hallituskaudella ovat lisäksi olleet lakimuutokset siitä, että puolustusvoimat voi jatkossa antaa ja vastaanottaa kansainvälistä sotilaallista apua. Kansainvälistä puolustusyhteistyötä on ylipäänsä vahvistettu Niinistön ja Soinin kaudella: on lähennytty Yhdysvaltain ja Ruotsin kanssa solmimalla puolustuksen yhteistyösopimuksia sekä tehty uusia puolustusyhteistyön avauksia EU-maiden kanssa ja kesken. Näillä järjestelyillä pyritään varmistamaan sitä, että Suomi ei jäisi tiukan paikan tullen yksin. Uutta on ollut myös se, että tällä hallituskaudella laadittiin historian ensimmäinen puolustusselonteko. Tätä hyvää käytäntöä on syytä jatkaa myös ensi vaalikaudella.

Ennen vaalikauden loppua pitäisi saada maaliin vielä joukko tärkeitä lainsäädäntöhankkeita, joista päällimmäisenä jo eduskunnalle annetut tiedustelulait, jotka nekin osaltaan pyrkivät vahvistamaan ennakkovaroituskykyä. Putkessa on lisäksi ns. kaksoiskansalaisuuslaki, vapaaehtoisen maanpuolustuksen kehittäminen ja ns. ulkomaalaisten maakauppalaki. Näillä kaikilla esityksillä pyritään määrätietoisesti parantamaan kansallista turvallisuuttamme.   

Siniset pitävät muillakin foorumeilla Itämeren asiaa esillä. Kansanedustajat Kari Kulmala ja Kimmo Kivelä ovat edustajiamme Pohjoismaiden neuvostossa. He ovat jättäneet aloitteen, jossa ehdotetaan Pohjoismaiden neuvostolle EU- ja puolustusvaliokunnan perustamista. Sinisten mielestä myös Pohjoismaiden parlamentaarisella tasolla olisi syytä tiivistää yhteistyötä nimenomaan näissä kysymyksissä. Kun Iso-Britannia eroaa EU:sta, katoaa Pohjoismaille monissa kysymyksissä saman mielinen kumppani yhteistyökuviosta. Tällöin kaivattaisiin tiiviimpää pohjoismaista yhteistyötä EU-asioissa Pohjoismaiden kesken. Samalla tavalla Itämeren heikentynyt turvallisuustilanne edellyttäisi nykyistäkin läheisempää yhteistyötä puolustuksen alalla. Tämän lisäksi tarvittaisiin tiiviimpää puolustusyhteistyötä Pohjoismaiden ja Baltian maiden välillä Itämeren turvallisuusympäristön parantamiseksi, kuten ulkoministeri Soini on viisaasti todennut. Esityksemme kohtalo ratkaistaan tämän kuun lopussa pidettävässä neuvoston istunnossa Oslossa.

Sananen tulevasta Suomen EU-puheenjohtajuuskaudesta, joka alkaa heinäkuussa 2019. Näkemykseni mukaan meidän on valittava arktinen ulottuvuus yhdeksi puheenjohtajuuskauden teemoista. Suomella ja muilla Itämeren valtioilla olisi paljon voitettavaa siinä, että EU ottaisi suuremman roolin arktisissa kysymyksissä, joka nyt on pitkälti suurvaltojen temmellyskenttää. Arktinen teema olisi hyvää jatkumoa Suomen meneillä olevalle Arktisen neuvoston puheenjohtajuudelle, ja se toisi Suomelle uusia taloudellisen yhteistyön mahdollisuuksia. Arktisen alueen merkitys liikenneyhteyksien kannalta on tulevaisuudessa yhä tärkeämpi, jolloin alueen painoarvo koko Euroopan kannalta kasvaa.

Yksi keskeinen elementti yhteistyön lisäämiseksi Itämeren valtioiden välillä ovat NB8- ja kumppanimaiden kesken järjestettävät sotaharjoitukset, joissa saadaan käytännön tietoa ja kokemusta yhteistoiminnallisuudesta turvallisuuden edistämiseksi. Siniset toivovat, että jaettujen turvallisuuspoliittisten intressien vuoksi Itämeren valtioiden ulko- ja puolustuspoliittinen yhteistyö tiivistyy entisestään.  

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin