Itämeren turvallisuudesta

Pulloposti 50
Antti Kaikkonen
Puolustusministeri

Suomen toimintaympäristössä Itämeri on kautta historian ollut sekä uhka että mahdollisuus. Merenkulun toimivuus ja merireittien aukipitäminen kaikissa sääolosuhteissa ja turvallisuustilanteissa on aina ollut meille kirjaimellisesti elinehto. Meriliikenteen suuri osuus ulkomaankaupan kuljetuksista edellyttää sujuvia, luotettavia, turvallisia ja ympäristöä huomioivia meriyhteyksiä, joiden volyymia olisi käytännössä mahdotonta korvata maakuljetuksilla.

Syksyllä julkaistu valtioneuvoston puolustusselonteko arvioi puolustuksen toimintaympäristön kehitystä ja puolustuksen kehittämistarpeita keskipitkällä aikavälillä. Toimintaympäristö ei ole valitettavasti muuttunut parempaan suuntaan sitten edellisen selonteon ja Itämeri on turvallisuutemme kannalta keskeisessä asemassa.

Merikuljetusten toimivuus mahdollisissa häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa on huoltovarmuuskysymys. Suorituskykyiset merivoimat, kotimainen varustamotoiminta sekä Suomen lipun alla olevat alukset luovat perustan merenkulun huoltovarmuudelle.

Suomelle haaste on myös meille tyypillinen talvisää. Talvet ovat viime vuosikymmeninä keskimäärin lämmenneet, mutta erittäin ankaria jäätalvia on koettu myös ihan viime vuosina. Satamamme jäätyvät edelleen säännönmukaisesti.

EU-yhteydessä Itämeri on meillä puolustusministeriössä ollut ajankohtainen myös yhdestä erikoisemmasta syystä. EU:n komissio on valmistellut kiireellisiä toimenpiteitä Itämeren uhanalaisen pyöriäiskannan suojelemiseksi. Unionin aktiivisuus asiassa onkin tervetullutta.

Pyöriäiset (Phocoena phocoena) ovat ainoa Suomenkin vesillä säännöllisesti, joskin erittäin harvoin, vieraileva valaslaji. Itämeren uhanalainen pyöriäiskanta on keskittynyt eteläiselle Itämerelle ja havaintotodennäköisyys Suomen lähivesillä on tutkitusti nollan ja yhden prosentin välillä vuodenajasta riippumatta.

Osana laajaa suojelutoimenpiteiden kokonaisuutta, komissio on valmistellut verkkokalastukseen kohdistuvaa karkotinlaitteiden, niin sanottujen pingereiden käyttöpakkoa. Kalaverkkoihin kiinnitettävät laitteet lähettävät veden alla ääniä, joiden on tarkoitus pitää pyöriäiset loitolla. Karkotinlaitteiden käyttöpakko olisi koskenut kaikkea verkkokalastusta ja alueellisesti sisältänyt myös Ahvenanmeren, Saaristomeren, sekä Suomenlahden.

Karkotinlaitteisiin liittyvien yllättävän laajojen valmistelujen tultua puolustusministeriön tietoon, jouduimme pikaisesti varmistamaan, ettei niiden käytöllä olisi ei-toivottuja haittavaikutuksia. Vedenalainen valvonta on tärkeässä osassa Suomen alueellisen koskemattomuuden turvaamisessa. Karkotinlaitteiden laaja käyttö voisi hankaloittaa tätä merkittävästi.

Merivoimat mallinsi esitettyjen karkottimien käyttöä Suomen merialueilla ja totesi, että niillä todella olisi haitallinen vaikutus vedenalaiseen valvontaan ja etsintään. Laittoman vedenalaisen toiminnan paljastamiseen pyrkivän valvontamme häiriintymisen lisäksi karkotinlaitteiden äänet haittaisivat myös miinanetsintää ja -raivaamista. Itämerellä on edellisten sotien jäljiltä edelleen arvioiden mukaan hieman alle parikymmentätuhatta merimiinaa kadoksissa ja löytyneitä miinoja myös raivataan vuosittain.

Näiden tulosten selvittyä puolustusministeriö joutui hankalaan välikäteen. Pyöriäisten suojelu on erittäin tärkeä tavoite, mutta suojelun tulisi keskittyä merialueille, joilla pyöriäiset yleisimmin esiintyvät. Lisäksi suojelutoimet eivät saa haitata tehokasta vedenalaista valvontaa.

Tiedonvaihto ja asian käsittely komission kanssa jatkuu edelleen ja toistaiseksi karkotinlaitteiden valmisteltua käyttöaluetta onkin supistettu kattamaan vain yleisimpiä esiintymisalueita Etelä-Itämerellä.

Tapaus on mielenkiintoinen ennakkotapaus, jossa luonnon monimuotoisuuden suojaamistoimenpiteet sisältävät tarkemmin tarkasteltuina toimenpiteitä, joista voi syntyä yllättävää haittaa jäsenmaiden maanpuolustukselle. Tällaisten tilanteiden ennakoinnissa toimijoiden keskinäinen kommunikointi ja poikkihallinnollinen valmistelu ovat tärkeässä roolissa, jotta yllättävät haittavaikutukset voidaan ehkäistä etukäteen.

Itämeren turvallisuus on keskeinen osa Suomen puolustusta. Sen väylät ja saaret ovat myös osa kansallismaisemaamme ja historiaamme. Ei vettä, rantaa rakkaampaa. Meitä kaikkia yhdistääkin suuri halu suojella Itämerta ja sen eläimistöä, myös nykyisessä aiempaa kireämmässä turvallisuuspoliittisessa tilanteessa.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin