Itämeren tila tänään ja huomenna - voimmeko vaikuttaa kehitykseen?

Pulloposti 41
Erik Bonsdorff
Meribiologian professori
Åbo Akademi

Itämeri on pitkään ollut alttiina suurille ihmisen aiheuttamille haittavaikutuksille, eikä ympäristön tilan voida odottaa toipuvan silmänräpäyksessä. Meri tarvitsee aikaa toipumiseen. Potilas kärsii lukuisista vakavista, osittain toisistaan riippumattomista oireista.

Itämeren moninaisten ympäristöongelmien selvittämiseksi meidän on opittava välttämään lyhytaikaisia ja ekologisesti vääriä toimenpiteitä. Laajamittaiset toimenpiteet ovat ratkaisevia, kun esimerkiksi noin 80% Suomen ravinnekuormituksesta edelleen tulee elintarviketuotannosta. Tärkeintä olisi, että yhteiskunta, erilaiset sidosryhmät ja toimijat kuuntelevat ja luottavat tuloksiin, joita tiede on tuottanut pitkällä aikavälillä kaikkialla Itämerellä. Tutkimme ja analysoimme merta ja sen kehitystä pitkäaikaisesta ja kokonaisvaltaisesta näkökulmasta. Esittelemämme neuvot perustuvat tieteellisiin havaintoihin, ei lyhyen aikavälin tai nopeiden tulosten lupauksiin. 

Tavoitteenamme on tuottaa sellaista tietoa, joka myötävaikuttaa meriekosysteemin tasapainoon, jotta meri saisi apua itsensä parantamiseksi. Paras lääke Itämerelle on antaa merelle aikaa palautua. Itämeri ei ole eristetty kokonaisuus, vaan meri on täysin riippuvainen laajan valuma-alueen tapahtumista. Itämeri on myös riippuvainen niistä laajamittaisista prosesseista, jotka vaikuttavat koko pohjoiseen Atlanttiin, jossa ilmastovaikutukset ovat erityisen nopeita ja vakavia. Meidän tulisi kääntää katseemme merellisten resurssien kestävään ja pitkän aikavälin suunnitteluun. Työtä puhtaan ja kestävän meriympäristön hyväksi tehdään paljolti tulevaisuutta ajatellen.

Viime vuosisadan aikana Itämereen vaikutti nopeasti lisääntyvä ravinteiden käyttö maa- ja metsätaloudessa. Tilanne paheni nopeasti 1970-80-luvuilla teollisten lannoitteiden laajan käytön myötä. Liiallisen lannoitteiden käytön ylijäämän seurauksena ravinteita valuu mereen vielä pitkään, vaikka olemme onnistuneet vähentämään valumaa rannikkovesiimme. Teollisuuden ja yhteiskuntien ympäristölle haitallisten aineiden käyttö kasvoi suunnilleen samanaikaisesti ravinteiden lisääntyvän kulutuksen kanssa. Tällä oli vakavia seurauksia koko Itämeren ekosysteemille: leväkukinnat lisääntyivät, ja samanaikaisesti esimerkiksi hylkeet, merikotkat ja rasvapitoiset kalat kärsivät raskasmetalleista ja klooratuista hiilivedyistä. Teollinen kalastus kehittyi nopeasti, ja varoituksista huolimatta ekosysteemille keskeisiä lajeja kalastetaan edelleen liian paljon. Samalla merenkulku on lisääntynyt, ja liikenteen kasvaessa meriekosysteemi kokee kasvavia päästöjä sekä vedenalaista melua. Painolastiveden mukana on saapunut suuri määrä Itämerelle vieraita lajeja, joilla on seurauksia ekosysteemin rakenteelle ja toiminnalle. Rakentaminen ja ruoppaus ovat myös vaikuttaneet monien lajien elinympäristöihin. Biologinen monimuotoisuus on uhattuna eri tavoin ja eri mittakaavoissa. Lisäksi rehevöityminen yhdistettynä kiihtyvään ilmastonmuutokseen (lämpimämmät vedet, joilla on alhaisempi hapenottokyky) on merkinnyt hapenpuutteen nopeaa leviämistä Itämerellä sekä avomeren syvissä altaissa että rannikoillamme. Happikato oli marginaalinen ilmiö vielä muutama vuosikymmen sitten, mutta nykyään se muodostaa pysyvän ja laajan ongelman. Hapettomissa ympäristöissä vapautuu aiemmin sitoutunutta fosforia, mikä puolestaan lisää levätuotantoa, ja kun fosforia on runsaasti, syanobakteerit (sinilevät) menestyvät.

Mutta onko kehityksessä valon välähdyksiä? Vastaus on kyllä ja ei. Useita ympäristömyrkkyjä on saatu kuriin kansainvälisin sopimuksin, kun taas uudet kemikaaliryhmät (kuten lääkejätteet) ja mikroskooppiset muovipartikkelit aiheuttavat uusia ongelmia. Vaikka ravinteiden virtaus mereen on vähentynyt, meressä pitoisuudet ovat edelleen niin korkeat, että ne ylittävät kansainväliset tavoitteet. 

Kehitys on kuitenkin menossa oikeaan suuntaan, ja ehkä tavoitteet voidaan saavuttaa muutamassa vuosikymmenessä. Suuri ja kattava ongelmakokonaisuus koostuu Itämeren luonnonvarojen pitkäaikaisesta väärinkäytöstä, joka on johtanut koko ekosysteemin tasapainon häiriintymiseen. Jos opimme kuuntelemaan merta ja otamme ongelmat vakavasti, voimme vielä auttaa Itämerta palautumaan ekologiseen tasapainoon, joka luo edellytykset meren luonnonvarojen kestävään käyttöön.

Palaa otsikoihin