Itämeren suojelussa on onnistuttava

Pulloposti 36
Antti Häkkänen
Kansanedustaja
Kokoomuksen varapuheenjohtaja

Itämeren osalta hälytysmerkit ovat nähtävissä ja tutkimuksista luettavissa. Suomen rannikkovedet voivat huonosti. Erityisesti Saaristomeri on vakavasti rehevöitynyt ja sen tila on aiemmastakin heikentynyt. Huoli haavoittuvasta Itämerestä on jatkunut läpi vuosikymmenten. Paljon on hallituskausien aikana tehty päätöksiä ja strategioita Itämeren tilanteen kohentamiseksi. Vaikka onnistumisia on useita ja hyviäkin tuloksia saatu aikaan, on työ vielä vakavasti kesken. Kesäiset sinilevälautat ja epäpuhtaudet muistuttavat tästä meitä kaikkia.

Luvut ovat herättäviä. Vuosina 2010–2019 Itämereen päätyi Suomesta keskimäärin 3 400 tonnia fosforia ja 81 000 tonnia typpeä vuosittain. Itämeren kuormituksesta Suomen osuus on 10 % fosforista ja 11 % typestä. Maatalous on suurin yksittäinen rehevöitymisen aiheuttaja Suomessa. Maatalouden osuus ihmisen toiminnasta johtuvasta fosforikuormituksesta Suomessa on arvioitu olevan noin 59,2 % ja typpikuormituksesta noin 49,8 % v. 2016.

Vastuu Itämeren ja muiden vesistöjemme hyvinvoinnista on meillä jokaisella. Itämeren äärellä sijaitsevien maiden asukkaiden oman toiminnan merkitystä ei voi liikaa korostaa. Suurin vastuu on kuitenkin päättäjillä. Itämeri tarvitsee entistäkin vahvempaa yhteistyötä yli kunta- ja puoluerajojen sekä eduskuntakausien sekä tietenkin myös kansainvälisesti valtioiden kesken.

Lähivuosina on tehty ja saatu paljon aikaan. Esimerkiksi vuosina 2016-2018 käynnistettiin ravinteiden kierrätyksen kokeiluohjelma. Se sai jatkoa tällä hallituskaudella vuosille 2020-2022. Moni Itämeren ystävä muistaa, että Kokoomuksen ollessa hallituksessa viime kaudella käynnistimme Itämeren ja vesien tilan parantamisen ohjelman. Vuosille 2019 – 2021 osoitettiin 45 miljoonan euron rahoitus.

Nykyinen hallitus on onneksi jatkanut tätä työtä varmistamalla rahoitusta myös tuleville vuosille. Hanketta on kohdistettu erityisesti ravinnevalumien ehkäisyyn hyviä tuloksia tuottaneeseen peltojen kipsikäsittelyyn. Tämä toimenpide on kuitenkin lähinnä ensiapua, sillä itsessään juurisyyhyn eli ravinnevalumien syntymiseen on pystyttävä puuttumaan.

Tuoreet tutkimukset osoittavat, että vesiensuojelua on tehostettava. Viimekeväisen Suomen ympäristökeskuksen ja Ilmatieteen laitoksen toteuttaman Rannikon tila -tutkimuksen mukaan nykytoimet eivät riitä siihen, että rannikkovedet saataisiin hyvään kuntoon ns. merenhoidon tavoitevuoteen 2027 mennessä.

Myös ilmastonmuutos aiheuttaa ongelmia, jotka näkyvät vasta pitkän ajan kuluessa. Ilmastonmuutoksen myötä mm. leudot talvet lisääntyneine sateineen vaikuttavat osaltaan fosforikuormitukseen lisääntyvien peltovalumien myötä. Rannikkovesiä kuormittaa maalta tulevien valumien lisäksi myös pohjasta vapautuvan fosforin aiheuttama kuormitus sekä avomereltä tuleva ulkopuolinen ravinnevirta. Ulkoinen eli haja- ja pistekuormituksen vähentäminen on selvityksen mukaan ainoa keino niiden vähentämiseksi.

Itämeren pääaltaan syvänteiden hapettomuus on lisääntynyt viime vuosina. Se vaikuttaa myös Suomenlahteen. Rehevyystaso on laskusuunnan jälkeen lähtenyt jälleen nousuun. Rannikkovesien hapettomuus heikentää pohjien kuntoa. Kun vesi lämpenee, hapenkulutus syvänteissä kiihtyy, ja kun happi loppuu, pohjasta alkaa vapautua fosforia muualta tulleen kuormituksen lisäksi.

Ympäristövaliokunta aivan oikein korosti viime vuonna, että ilmastonmuutoksen aiheuttama lämpeneminen sekä tulvien ja kuivien kausien lisääntyminen voivat vaikeuttaa pitkään jatkuneesta korkeasta ravinnekuormituksesta toipumista entisestään. Maatalouden ravinnekuormituksen ja peltojen vesistövaikutuksen vähentämiseen tarvitaan siten useita menetelmiä. Valiokunta korosti, että erityisesti Itämeren alueella tulee hyödyntää kansainvälisen yhteistyön mahdollisuuksia kokemuksien jakamiseksi ravinnekuormituksen vähentämiseen soveltuvista uusista menetelmistä.

Keväällä syntyi tärkeä päätös Saaristomeri-ohjelman käynnistämisestä. Saaristomeren valuma-alueen ravinnekuormitusta on tavoitteena vähentää siten, että tämä Suomen ainoa jäljellä oleva ns. hotspot-alue saadaan poistettua Itämeren suojelukomissio HELCOMin pahimpien kuormittajien listalta.

Vesistönsuojelussa on tehty paljon, mutta vielä on työtä jäljellä. Itämeren pelastamiseen tarvitaan meidät kaikki – meren äärellä aikaa viettävästä lomailijasta ja asukkaasta, maanviljelijästä ja karjatilallisesta sekä yrityksistä aina kunta- ja valtiontason sekä kansainvälisiin toimijoihin asti. Onnistunut vesistönsuojelu ei ole vastakkainasettelua tai syyllisten etsimistä, vaan yhteistyötä yhteisen päämäärämme eteen.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin