Banneri Julkaisut

Pulloposti

Pulloposti on Itämeren alueen kehitykseen keskittyvä kolumnisarja, joka rantautuu sähköpostitse jo noin 10 000 suomalaiselle. Päätoimittajana toimii professori, johtaja Kari Liuhto (kari.liuhto@utu.fi).




19.9.2019 9.00

Itämeren sinileväesiintymien vähentäminen

Pulloposti 37
Tapio Salminen
Vesirakennusinsinööri
Insinööritoimisto Saloy Oy

Itämerta vaivaavien syanobakteeri- eli sinileväesiintymien syyt ovat ulkoinen ja sisäinen fosforikuormitus. Ulkoisessa kuormituksessa fosforia valuu mereen jokien tuomana muun muassa maataloudesta. Sisäinen kuormitus aiheutuu siitä, että meren pohjassa jo oleva fosfori liukenee sinilevien ravinnoksi. Tätä tapahtuu erityisesti silloin, kun pohjan happitilanne on huono. Itämeren vuosittaisista sinileväesiintymistä jopa 80 % on arvioitu aiheutuvan sisäisestä ja 20 % ulkoisesta kuormituksesta.


Ulkoisen kuormituksen vähentämiseksi on jo toimivia keinoja. Fosforia voidaan poistaa joista ja puroista kosteikoilla tai kemikaloinnilla. Ulkoisen kuormituksen vähentämisen laajamittaisen toteutuksen suurimpana esteenä näyttäisi olevan se, että toistaiseksi ei ole löytynyt sille maksajaa.

Sisäisen kuormituksen vähentäminen on teknisesti haastavampaa. Koska sinilevillä ei ole suolistoa, jää kaikki sen ravinnokseen nauttima fosfori kiinni sen biomassaan. Kun solumassat kukinnan päättyessä loppukesällä hajoavat ja vajoavat pohjaan, vajoaa niiden biomassan mukana pohjaan kaikki se  fosfori, jonka sinilevä on eläissään nauttinut. Pohjaan vajonneet fosforit ovat siellä siten valmiina seuraavan kesän sinilevien ravinnoksi.

Sisäisen kuormituksen kierrettä pahentaa se, että pohjaan vajonneet sinilevätonnit aiheuttavat  happikatoa, eli pohjassa oleva fosfori liukenee entistä helpommin seuraavien vuosien sinilevien ravinnoksi. Fosfori siis kulkee sinilevien mukana vuosittain hissin tavoin ylös ja alas pohjan ja pinnan väliä.

Sisäisen kuormituksen kierteen katkaisemiksi pitäisi pohjan happitilannetta pystyä parantamaan radikaalisti tai kerätä sinilevää pintakerroksista kukinta-aikaan eli silloin, kun se pinnalla ollessaan ”tuputtaa” itseään kerättäväksi. Sinilevän keräyslaitteita on jo olemassa. Muun muassa merentutkimusalus Arandalla on sinilevää kerätty tutkimuskäyttöön jo vuosia. Tällaisen laitteen suurentaminen suurten levämassojen keräykseen vaatii pelkkää insinöörityötä.

Koska sinilevien kukinta on lyhytaikaista, olisi sen keräykseen valjastettava keräyslaittein varustettuna kaikki Itämeren valtioiden joutilaana oleva kalusto, kuten esimerkiksi öljyntorjunta-alukset, jopa jäänmurtajatkin jne. Jos tämä keräys uusittaisiin onnistuneesti muutaman vuoden ajan, on hyvin todennäköistä, että sisäisen kuormituksen haitat eli sinileväesiintymät vähenisivät.

Kallista tämäkin tietysti olisi, mutta mikä on Itämeren hinta?

Keinot Itämeren tilan parantamiseksi ovat olemassa. Puuttuu vain tahto ja rahat niiden toteuttamiseksi.


Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.



Palaa otsikoihin



Henkilötietolain mukainen rekisteriseloste.



Lisää aiheesta

Ota yhteyttä