Itämeren ongelmia ratkotaan Pohjolan lisäksi myös Brysselissä

Pulloposti 23
Silvia Modig
Euroopan parlamentin jäsen

Helmikuun alussa heräsin aamuvarhain Brysselissä torvien soittoon. Kaupunkiin tulvi pitkä letka traktoreita, joiden kuoro kuulosti etäältä aivan urkukonsertilta. Maanviljelijät olivat saapuneet Euroopan parlamentille osoittamaan mieltään. Toisin kuin joitain poliitikkoja kuuntelemalla voisi luulla, maanviljelijät eivät tulleet paikalle vastustamaan ilmastotoimia. Sen sijaan he vaativat EU:n maataloustukien uudistamista oikeudenmukaisella tavalla, joka auttaisi heitä vihreässä siirtymässä.

Kaikella tällä on vaikutuksensa myös Suomeen ja Itämereen. Rehevöityminen on nimittäin yksi Itämeren keskeisimmistä haasteista, ja se taas johtuu suurelta osin maataloudesta. Kasvit tarvitsevat typen ja fosforin kaltaisia ravinteita kasvaakseen, mutta erityisesti Suomen eläintalousvaltaisilla rannikkoalueilla maaperään on kertynyt huomattava määrä fosforia. Kun nämä ylimääräiset ravinteet päätyvät mereen, ne rehevöittävät vesistöjä. Kyseessä on merkittävä ympäristöongelma, sillä Itämeren suojelukomission HELCOMin mukaan yli puolet Itämereen päätyvästä typpi- ja fosforikuormasta on peräisin maataloudesta. Ilmastonmuutoksen myötä lisääntyvien sateiden ja leutojen talvien myötä maa- ja metsätalousalueilta huuhtoutuvat ravinnekuormat kasvavat entisestään. On siis selvää, että maatalouden tulee uudistua tavalla, joka tukee paitsi ilmaston myös Itämeren hyvinvointia.

Syyttävä sormi ei kuitenkaan osoita maanviljelijöiden suuntaan: viljelijät kyllä osaavat ja haluavat tehdä ilmastotekoja. Maataloustukien prioriteetit ovat sen sijaan päälaellaan, eikä toimimattomasta tukijärjestelmästä ole avuksi vihreässä siirtymässä. Siksi tukijärjestelmää on muutettava. Juuri Bryssel on looginen paikka aloittaa vaikuttaminen, koska maataloustuet muodostavat jopa kolmanneksen EU:n budjetista. Tukijärjestelmän suurimpia ongelmia on, että se ei kannusta kestäviin ratkaisuihin, tuota päästövähennyksiä tai turvaa luonnon monimuotoisuutta. Maataloustukijärjestelmä on rakennettu hyödyttämään suuria tiloja, mikä ei palvele Suomen perhetiloja tai pientuottajia. Sen sijaan tukien tulisi kannustaa ja palkita kestäviin viljelytekniikkoihin siirtymisestä. Esimerkiksi ravinnekuormitusta vähentävistä viljelymenetelmistä tulisi tehdä kannattavin ja houkuttelevin vaihtoehto.

Itämeren alueella on lisäksi siirryttävä entistä päättäväisemmin kiertotalouden tarjoamiin ratkaisuihin. Kiertotalouden keinoilla luonnonvaroja on mahdollista käyttää tehokkaammin ohjaamalla ne jatkohyödynnettäväksi. Esimerkiksi ravinteita kierrättämällä fosfori voidaan palauttaa maatalouteen lannoitevalmisteina.

Myös Suomessa tutkituilla ja kehitetyillä innovaatioilla on ollut valtava merkitys. Viime vuosina rannikkoalueiden pelloille on tehty kipsikäsittelyitä, joilla estetään fosforin huuhtoutumista pelloilta Itämereen. Itämeren suojelua edistävän John Nurmisen säätiön mukaan koko Itämeren alueen peltojen kipsikäsittelyllä voitaisiin leikata välittömästi puolet peltojen fosforivalumasta. Kipsikäsittelyitä on rahoitettu esimerkiksi EU:n elpymisvälineellä.

Koska Venäjää lukuun ottamatta kaikki Itämerta ympäröivät valtiot ovat EU-maita, myös EU:lla on valtava rooli Itämeren tulevaisuuden kannalta. EU ei kuitenkaan kykene ratkaisemaan Itämeren tilannetta yksin, vaan myös alueen valtioilla on oltava vahva rooli. Yhteistyöllä on jo nyt saatu aikaan arvokkaita onnistumisia.

Siitäkin huolimatta Itämeren suojelu on valtava haaste, joka voi pahimmillaan tuntua ylitsepääsemättömältä. Epätoivoon vaipuminen ei kuitenkaan ole vaihtoehto. Suunta on onneksi jo oikea, mutta aikaa ei ole hukattavana.

Asiaa voi ajatella esimerkiksi näin: Jos kodissasi alkaa vuotaa putki, soitat heti putkimiehelle ongelman ratkaisemiseksi. Muussa tapauksessa syntyy vesivahinko, joka lopulta moninkertaistaa korjaustöiden kustannukset. Sama pätee Itämereen. Ympäristö- ja ilmastotekojen toteuttaminen on ehdottomasti halvempaa nyt kuin myöhemmin.

Ja se nyt vaan on tyhmää maksaa liikaa.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin