Itämeren merkitys suomalaisille

Pullopostin vaalinumero 26/5
Olavi Jantunen
Kommodori evp., varatoimitusjohtaja
Keskustan kansanedustajaehdokas

Sana Itämeri tuo suurimmalle osalle meistä mieleen auringossa kimmeltävät merenaallot ja kaukana siintävät saaret ja laivat. Ja niin se pitää ollakin. Meri on meille suomalaisille tärkeä. Se pitää sisällään tunteet raikkaudesta, puhtaudesta ja vapaudesta kulkea niin kauas kuin haluaa. Meri on osa meidän suomalaisten elämää. Maamme rajoittuu suurelta osaltaan Itämeren altaaseen kuuluviin Suomenlahteen, Pohjanlahteen ja Saaristomereen. Meri on meille jokaiselle suomalaiselle erittäin tärkeä saariston ja rannikon väestä alkaen aina sisämaan asukkaisiin. Miksi näin?

Suomi on saari

Joskus kuulee väitteen, että kauppamerenkulku voitaisiin tarvittaessa korvata maakuljetuksin Ruotsin kautta. Väite ei voisi olla enempää väärin ja käytännössä mahdoton toteuttaa. Vaikka rekat näyttävät suurilta, niiden kapasiteetti on minimaalista verrattuna juniin ja kauppalaivoihin. Satamissamme kulkee päivittäin reilut 200 Ro-Ro -alusta viemässä ja tuomassa meille hyödykkeitä. Jos käyttäisimme koko raskaan autokuljetuskalustomme, niin pystyisimme kuljettamaan tästä materiaalimassasta noin 2 prosenttia. Kääntäen tämän merikuljetuksiin: Suomi on kaupankäynnin ja logistiikan näkökulmasta saari. Ilman merikuljetuksia emme tule toimeen.

Meri antaa; saammeko vain ottaa?

Meren ja järvien merkitys maamme taloudellisessa toiminnassa on tärkeässä asemassa. Esimerkiksi kalastus on tärkeä elinkeino Suomessa. Niin ikään matkailuyrittäminen ja loma-asuminen suuntautuu usein veden äärelle. Se on tyypillistä tapojemme ja kulttuurimme vuoksi. Luonnon monimuotoisuuden ja edellä mainittujen elinkeinojen näkökulmasta on äärimmäisen tärkeää pitää huolta meille tärkeistä vesialueista. Itämeren ja rannikkoalueidemme säilyminen puhtaana ja elävänä ovat sinänsä itsestään selviä asioita. Mutta toiminta sen eteen ei sitten aina ole niin kaikilla kirkkaana mielessä. Kalanpoikasten istutukset korvaavat merkittävällä tavalla kalastusta. Etenkin arvokalojen kantoja pitää edelleen vahvistaa. Enemmänkin voisimme tehdä: esimerkiksi jokien padot, jota ei enää tarvita, voisi hyvin purkaa.

Päästöjen kahlitsemiseksi tehdään Suomessa paljon. Mutta edelleen riittää tehtävää. Fosfori on merkittävä haitallinen päästö, joka joutuu mereen seurauksena yhteiskuntamme toiminnoista. Fosforipäästöjä hallitaan alkaen maatalousyrittäjän toimilla omilla pelloillaan ja tehokkailla jäteveden puhdistamoilla. Putkista tuleva fosfori on helpommin hallittavissa, mutta esimerkiksi valuman metsistä mereen tuoman fosforin hallitseminen on haasteellista. Niin ikään muiden maiden päästöt vaikuttavat omalta osaltaan Itämeren tilanteeseen. Siksi päästöjä pitää hallita toimenpiteiden laajalla kirjoilla mukaan lukien kansainvälinen yhteistyö. Suojelu on tarpeen koko Itämeren altaan rantavaltioissa. Itämeren vesi vaihtuu hitaasti. Tämä muodostaa haasteellisen tilanteen päästöjen kertyessä ja kasaantuessa Itämereen ja erityisesti negatiivinen vaikutus ilmenee Saaristomerellä. Kun vesi vaihtuu hitaasti, fosfori muun orgaanisen materiaalin ohella muodostaa hyvän kasvualustan esimerkiksi sinilevälle. Nopeaa lääkettä fosforipäästöjen hallintaan ei ole, mutta Suomessa valittu suunta on oikea.

Merta ja saaristoa on puolustettava

Monestakin näkökulmasta merta ja saaristoa on puolustettava. Edellä käsittelin hieman toimintaa vedenlaadun ja elinkeinojen näkökulmasta sekä Itämeren merkityksestä koko valtakuntamme toimeentulolle. Mutta mereltä kohdistuvaan ulkoiseen uhkaan on myös varauduttava. Päävastuun merialueen valvonnasta ja turvaamisesta kantaa Merivoimat tukenaan Ilma- ja Maavoimat sekä muut merelliset viranomaiset. Hyökkäyksen torjunnan ohella meriliikenteen suojaaminen on yksi Merivoimien päätehtävistä. Jo muutaman vuorokauden kestävä vakava häiriö kauppamerenkulussamme näkyisi kaupoissa ja elämässämme erilaisten hyödykkeiden puutteena.

Merialueemme on laaja ja haastava. Osittain se on puolustajalle edullinen, mutta toisaalta rajalliset resurssimme eivät mahdollista Merivoimien olevan vahva joka paikassa. Rannikkopuolustuksen painopiste on siksi luotu Suomenlahdelle sekä Saaristomeren eteläosaan. Merivoimien liikkuvin yksiköin voidaan reagoida heikommin puolustetuille alueille suuntaamalla puolustuskykyä sinne missä sitä tarvitaan. Merkittävän haasteen merialueen ja saariston puolustuksessa aiheuttaa demilitarisoitu Ahvenanmaa. Kuka hallitsee Ahvenanmaata, hallitsee Pohjois-Itämerta, Saaristomerta sekä Pohjanlahden merenkulkua. Suomen liittyessä Natoon onkin hyvä kysyä miksi Ahvenanmaa pitäisi pitää edelleen demilitarisoituna ja miksi sitä jatkossakin pitäisi valvoa kansainvälisestä laista ja sopimuksista piittaamaton aggressiiviinen Venäjä?

Ahvenanmaan autonominen maakunta-asema on erinomainen asia. Tämä ratkaisu on pitänyt saaristomme elävänä ja kulttuurillisesti rikkaana osana Suomea. Maakunta-asemaa ei kuitenkaan pidä mitenkään sotkea saariryhmän demilitarisoituun asemaan. Ne eivät kulje käsi kädessä. Lisäksi on hyvä muistaa, että demilitarisointi on valtiotason sopimusasia. Siitä päättää Suomen valtion johto eikä Ahvenanmaan hallinto.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin