Itämeren jännittynyt turvallisuustilanne korostaa tiedustelun merkitystä

Pulloposti 52
Veli-Pekka Kivimäki
Erikoistutkija
Suojelupoliisi

Itämeren alueen turvallisuusympäristö on viimeisen vuosikymmenen aikana kehittynyt negatiiviseen suuntaan. Vuoden 2014 Krimin miehityksen myötä Venäjän, Yhdysvaltojen ja Euroopan valtioiden väliset suhteet ovat olleet jännittyneet, ja tämä on näkynyt myös sotilaallisen toiminnan aktivoitumisena Itämeren alueella. 

Ruotsi on palauttanut pysyvän sotilaallisen läsnäolon Gotlannin saarelle ja tehnyt linjauksia puolustuksen kokonaisvahvennuksesta 2020-luvun aikana. Yhdysvallat ja Ruotsi ovat viime aikoina toteuttaneet yhteisharjoituksia Itämerellä ja Nato on vahventanut läsnäoloaan Baltian maissa. Puolustusvoimien julkaisemien tietojen mukaan Venäjän sotilaallinen lentotoiminta Itämeren alueella on ollut aktiivista viimeisen viiden vuoden aikana.

Turvallisuusympäristön muutos huomioitiin syksyllä 2020 julkaistussa valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa. Turvallisuusympäristön epävakaus nähdään pitkäkestoisena muutoksena, ja Suomen todetaan sijaitsevan suurvaltojen näkökulmasta strategisesti merkittävällä alueella, johon Itämeren alueen turvallisuustilanteen muutos heijastuu suoraan. Osana yhteistä EU-rintamaa Suomella on myös oma tärkeä roolinsa Venäjän Krimin miehitykseen ja Itä-Ukrainan konfliktiin liittyvien talouspakotteiden ylläpitämisessä.   

Suurvaltojen jännitteet lisäävät yleensä tiedustelua

Kun jännitteet suurvaltojen välillä nousevat, näkyy tämä yleensä myös tiedustelun aktivoitumisena. Tiedustelulla voidaan pyrkiä hankkimaan tietoa esimerkiksi sotilaallisista suorituskyvyistä, päätöksentekijöiden aikeista ja valtioiden keskinäisistä suhteista. Suurvalloilla on myös taloudellisia intressejä esimerkiksi arktista aluetta kohtaan. 

Suojelupoliisi tekee aktiivista yhteistyötä kaikkien Itämeren alueen kumppaniensa kanssa. Varsinkin Pohjoismaiden kesken uhat ja toimintaympäristö ovat hyvin samankaltaisia, ja yhteistyöstä on saatavissa hyvin konkreettisia hyötyjä. 

Suojelupoliisi on todennut Venäjän ja Kiinan olevan aktiivisia toimijoita kybervakoilussa myös Suomessa. Vieraiden valtioiden tiedustelun kiinnostuksen kohteita viime vuosina Suomessa ovat olleet esimerkiksi EU:n pakotepolitiikka, kansainvälinen sotilasyhteistyö, Itämeren alueen turvallisuustilanne sekä Suomen omat ulko- ja turvallisuuspoliittiset linjaukset.

Suomi ei siis ole ulkopuolinen Itämeren alueen turvallisuuskysymyksistä, vaan kietoutunut alueen kehitykseen. Suomi on ulkopoliittisesti aktiivinen EU:ssa sekä kahdenvälisten suhteiden ylläpitämisessä. Sotilaallista yhteistyötä tehdään tiiviisti Ruotsin ja Yhdysvaltojen kanssa, myös kolmikantaisesti. Puolustusvoimat on lisäksi toteuttamassa merkittäviä suorituskykyhankkeita, joilla sekä tuotetaan Merivoimille uudenlaista kykyä suojata Itämeren meriyhteyksiä että uusitaan Ilmavoimien hävittäjäkalusto.

Suomen strateginen sijainti pitää sen tiedustelun kohdemaana

Strategisen sijaintinsa johdosta Suomen sotilaallinen yhteistoiminta muiden valtioiden kanssa, ulko- ja puolustuspoliittinen linja sekä Puolustusvoimien suorituskyky kiinnostavat erittäin todennäköisesti edelleen tiedustelullisesti vieraita valtioita. Tiedustelun keinovalikoima on monipuolinen ja sitä voidaan toteuttaa niin avoimen tiedon hankinnalla, henkilölähteistä kuin myös kybervakoilun keinoin. Koronapandemian seurauksena tapahtunut siirtymä laajamittaiseen etätyöskentelyyn on nostanut myös kyberympäristön tiedustelullista merkitystä, mikä näkyy myös havaittujen tietoturvapoikkeamien kasvuna. Perinteinen henkilötiedustelu ei kuitenkaan ole menettänyt merkitystään.

Suojelupoliisi on vuoden 2019 tiedustelulakien myötä ottanut tiedustelullisen roolin perinteisen torjuntatyön rinnalle. Pohjimmiltaan tiedustelu on päätöksenteon tukitoiminto, ja Suojelupoliisin tehtävänä on tuottaa valtion ylimmälle johdolle sekä muille viranomaisille ennakoivaa ja merkityksellistä tiedustelutietoa. Vakavien kansallisen turvallisuuden uhkien tunnistaminen ei tapahdu tyhjiössä, vaan siihen tarvitaan kykyä yhteistoimintaan laajasti yhteiskunnan eri osa-alueiden kanssa.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin