Itämeren hyväksi ruohonjuuritasolla

Pulloposti 18
Stefan Abrahamsson
Entinen toimitusjohtaja (1.11.2007 - 31.3.2021)
Suomen Purjelaivasäätiö

Olen saaristosta lähtöisin, tarkemmin sanottuna Houtskär-nimisestä kunnasta. Kuten muutkin kotikyläni lapset, vietin paljon aikaa merellä, purjehtien ja kalastaen tai vain uiden ja nauttien luonnosta. Vesi oli kirkasta ja harrastimme usein esineen noutoa vapaasukelluksella jopa 4–5 metrin syvyydestä.

Opiskelu vie minut maailmalle ja liityin 1985 Suomen Purjelaivasäätiön vapaaehtoiseen merihenkilöstöön. Tällä tavalla kiinteä suhde mereen palautui ja samalla sain konkreettisesti kokea, miten Itämeri oli muuttunut ja muuttumassa. Eräänä päivänä havahduin siihen, että koulualuksemme vanavedestä jäi ura vihreään laajaan pinnalla kelluvaan kenttään Gotlannin eteläpuolella.

Elämän tilanteeni muuttui, perustin perheen ja vuosien saatossa perhe kasvoi kuusihenkiseksi, kolme poikaa ja tyttö. Oli aika tutustuttaa lapset Houtskärin luontoon ja samalla toistaa lapsuudessa tehtyjä harrastuksia. Yksi asia oli kuitenkin muuttunut ratkaisevalla tavalla, meri.

Kalastaessa kerroin lapsilleni; ”tässä kohtaa on hiekkapohja”. Mitään pohjaa ei kuitenkaan näkynyt. Airon lapa ei näkynyt kuin n. 60 cm matkalta, ja lapset katsoivat minua ymmällään. Joka-aamuiseen rutiiniin liittyi myös minun tarkastukseni rannassa, ja lapset odottivat jännittyneinä, onko levää vai saadaanko uida. Joskus piti kieltää ja se teki sekä lapset että minut surulliseksi. Tähänkö on tultu, yhdessä sukupolvessa kaikki muuttui.

Aloittaessani syksyllä 2007 Suomen Purjelaivasäätiön toiminnanjohtajana kokemukset lasteni kanssa palasivat mieleeni aika ajoin. Työ Itämeren hyväksi kiihtyi John Nurmisen säätiön projektien myötä ja Pidä Saaristo Siistinä ry kiihdytti toimintaansa Saaristomeren hyväksi. Suomen Purjelaivasäätiössä heräsi kysymys, miten me voisimme vaikuttaa ja toimia meren hyväksi. Onhan kuitenkin puhdas meri meille ensiarvoisen tärkeää, se on säätiön pääasiallinen toimintaympäristö.

Sail Training -menetelmä ei suoranaisesti ota kantaa ympäristön suojeluun. Säätiön ohjelma Opi Purjehtimalla on menetelmä, jossa vaikutetaan osallistujaan kehittämällä ja vahvistamalla itseluottamusta, sosiaalisia taitoja, kykyä toimia osana ryhmää sekä kehitetään osallistujan johtamistaitoa. Säätiön ohjelma Opi Purjehtimalla sisältää toki kaikki mitä turvalliseen purjehdukseen liittyy, teknistä koulutusta, ruorinpitoa, navigointia jne., mutta pääasia on se ryhmähenki ja yksilön kasvu mitä saavutetaan nuorisopurjehduksilla.

Vuonna 2009 säätiö esitteli oman ympäristöohjelman, jonka tavoitteena on lisätä säätiön oppilaiden tietämystä Itämeren tilasta ja eri menetelmin ja esimerkein osoittaa, miten me henkilökohtaisella tasolla voimme olla mukana suojelemassa Itämerta.

Ohjelman nimeksi annettiin Sails For Environment / SFE. Noin vuosikymmenen aikana olemme toimeenpanneet eri teemoilla olevia kampanjoita, joiden tarkoituksena on ollut lisätä keskustelua meidän oppilaiden parissa ja myös herättää laajempaa huomiota. Näistä voisi mainita ”You swim in it”-kampanja, jolla toimme esille jätevesien asianmukaisen käsittelyn tärkeyden. Kesällä 2014 säätiö toimeenpani The Gangut regatta Kotka-Hanko-Turku välillä, jossa kilpaili noin 40 laivasta ja veneestä koostuva kansainvälinen laivasto. The Gangut Regatassa esiteltiin ensimmäistä kertaa ympäristösuojelu uutena kilpailumuotona perinteisen nopeuskilpailun rinnalla. Kiitos PSS ry:n tuen loimme uraauurtavan menetelmän ja mittarin, jolla arvioitiin eri alusten aiheuttama ympäristörasite.

SFE-kilpailu herätti paljon keskustelua alusten henkilökunnan parissa ja monet totesivat, että kilpailu antoi ajattelemisen aihetta.

Ajatus että minä en veneelläni aiheuta päästöjä tai muulla tavoin rasita luontoa on väärä. Me vaikutamme alkaen siitä mitä me ostamme tai miten me pakkaamme ostokset veneeseen, ja mihin me tyhjennämme septin sekä kuinka paljon me käytämme moottoria jne.

Seuraava säätiön projekti odottaa jo nurkan takana, tai pitäisikö sanoa luodon takana. Liikutaan turvallisesti ja puhtaasti myös tulevana kesänä.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin