Itämeren alueen vakauden elementit

Pulloposti 28
Ville Tavio
Kansanedustaja

Itämeren alueen vakautta kannattelevat kolme suurta pilaria: taloudellinen vakaus, puolustuspolitiikka ja maiden sisäinen yhteiskuntarauha.

Talous

Talouspolitiikan kannalta merkittävä ero Itämeren EU:hun kuuluvien rantamaiden välillä on, että niistä peräti kolme – Ruotsi, Tanska ja Puola – eivät kuulu euroalueeseen. Nuo maat voivat vapaammin harjoittaa omaa talouspolitiikkaa, eivätkä ne joudu suoraan kantamaan euromaiden yhteisvastuuta.

Muiden Itämeren alueen EU-maiden talouspolitiikkaa sitoo yhteen yhteisvaluutta. Ongelmaksi on osoittautunut, että samaan yhteisvaluuttaan kuuluu myös taloustilanteeltaan ja kilpailukyvyltään poikkeavia Etelä-Euroopan maita.

Eurokriisi on puhjennut uudelleen akuutiksi ongelmaksi. Viime vuonna markkinat valmistautuivat jopa Ranskan eroon eurosta presidentinvaalikampanjan aikana. Se olisi ollut yhteisvaluutan loppu.

Italiassa keskustellaan tänä vuonna vakavasti euroerosta. Itämeren EU-maiden on syytä miettiä tulevia siirtojaan etukäteen siltä varalta, että Italian hallitus tekee äkkimuutoksia finanssipolitiikassa.

Itämeren maat tarvitsevat varasuunnitelmia sen varalle, että eurokriisi eskaloituu ja poliittinen tahto joko Italiassa tai Itämeren alueella kääntyy eurosta eroamisen kannalle.

Varautuminen euroeroon esimerkiksi Suomessa pitää aloittaa reilusti etukäteen, koska Suomi on siirtynyt järjestelmään, jossa kaikki palkat, laskut ja muut digitaalisesti kirjattavat maksut kierrätetään Euroopan kautta Single Euro Payments Area (SEPA) -tilisiirtoina. Uuden kansallisen maksujärjestelmän luominen vie ainakin puoli vuotta. Kaikki muutkin Itämeren EU-maat osallistuvat SEPA-järjestelmään.

Euroeroon varautumiseen liittyen kannattaa lukea Tuomas Malisen et al. viimevuotinen tutkimusraportti "How to leave the Eurozone: The case of Finland". Siinä pohditaan, miten euroero käytännössä etenisi ja mitkä olisivat sen seuraukset ja kustannukset.

Yhdeksi vaihtoehdoksi on myös nostettu italialaisen Viiden tähden liikkeen perustajan Beppe Grillon toimesta ajatus kahdesta yhteisvaluutasta: yksi olisi käytössä Etelä-Euroopassa ja toinen Pohjois-Euroopassa. Tästä ajatuksesta kannattaa käydä keskustelua Itämeren maiden kesken. Maksammeko jonain päivänä "Itämeren eurolla"?

Puolustus

Itämeren alueen strateginen merkitys tiedostetaan hyvin. Samaan aikaan Naton läsnäolo on lisääntynyt ja varsinkin Baltian maat pohjaavat puolustuksensa Naton varaan.

Puolustuksellista yhteistyötä tiivistämällä voimme paremmin edistää ymmärrystä hybridivaikuttamisesta sekä aihealueen asiantuntijoiden tiedonvaihtoa. Viime vuoden toukokuussa annettu hallituksen esitys laiksi Euroopan hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskuksesta oli kannatettava ja uuden keskuksen toimintaan on perusteltua kohdistaa suuriakin odotuksia.

Pitää kuitenkin muistaa, että Suomen sotilaallinen liittoutumattomuus antaa hyvät mahdollisuudet kehittää kansainvälisiä suhteita ja kaupankäyntiä. Voimme tehdä hedelmällistä puolustusyhteistyötä vaikka emme olisi Naton jäsen.

Yhteiskuntarauha

Taloudellinen hyvinvointi ylläpitää tilannetta, jossa ihmiset eivät mellakoi kadulla, mutta myös poukkoileva sisäpolitiikka ja sisäisen turvallisuuden – ja varsinkin turvallisuudentunteen – heikentyminen saavat aikaan kuohuntaa.

Vielä 15 vuotta sitten kaukaiselta uhkakuvalta näyttänyt terrorismi on saavuttanut Itämeren alueen. Itämeren maihin on saapunut turvapaikanhakijoita, joiden taustoista tai edes henkilöllisyydestä ei ole varmuutta.

Eri maissa hallituspoliitikot ovat uskotelleet kansalaisille tulijoiden sopeutuvan uuden asuinmaansa yhteiskuntaan. Hokema on ollut pikemminkin toive kuin arvio.

Pienessä Suomessa on tunnistettuna noin 400 terrorismintorjunnan kohdehenkilöä, joita suojelupoliisi seuraa. Pienikin ihmisjoukko, joka pyrkii kaatamaan vallitsevan yhteiskuntajärjestyksen, voi horjuttaa sisäistä turvallisuustilannetta.

Avoin turvapaikanhakujärjestelmä on johtanut turvallisuudentunteen heikentymiseen ja yhteiskuntarauhan järkkymiseen. Suomen mahdollisuudet painostaa EU:ta linjamuutoksiin turvapaikka- ja ulkorajapolitiikassa ovat rajalliset ja Itämeren maiden yhteinen poliittinen tahto sekä yhteisellä, voimakkaalla äänellä puhuminen asiassa olisi suotavaa.

Valitettavasti Suomi ei ole tähän mennessä tukenut kansallisen edun mukaista turvapaikkapolitiikkaa harjoittavien Puolan tai Baltian maiden linjaa.

On kuitenkin nähtävissä, että myös Pohjoismaissa asenneympäristö avointen rajojen maahanmuuttopolitiikkaa kohtaan on muuttumassa. Vuoden 2015 siirtolaiskriisin jälkeen Suomessakin on alettu vähitellen ymmärtää, että epäonnistunut maahanmuuttopolitiikka on merkittävä turvallisuusuhka.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin