Itämeren alueen jäsenvaltiot ja eurokriisi

Pulloposti nro 1
Olli Rehn
varapuheenjohtaja
Euroopan komissio

Maailman ja Euroopan talous on edelleen vaikeassa tilassa. Euroopan unionin haaste on hoitaa yhtäaikaisesti edelleen vahvasti päällä olevaa akuuttia kriisiä sekä vahvistaa talousliittoa tulevaisuutta varten. Kolmas urakka kriisin taltuttamiseksi on talouskasvun ja työllisyyden parantaminen kilpailukykyämme kehittämällä.

Vaikka haasteita riittää, olen silti vähemmän pessimistinen kuin vielä viime vuonna. Esimerkiksi Itämeren alueen jäsenvaltiot ovat rohkaiseva valopilkku muuten alavireisessä taloustilanteessa. Puola on pärjännyt hyvin läpi koko finanssikriisin. Baltian maissa talous kasvaa koko muuta EU-aluetta nopeammin. Latviassa kerätään parhaillaan tammikuussa 2012 päättyneen uudistusohjelman hedelmiä. Lisäksi komission 2012 syysennusteen mukaan kaikissa kolmessa Baltian maassa työttömyysprosentit ovat kääntyneet nopeasti laskuun. Taloudellisesti vahvassa iskussa ovat myös Ruotsi ja Saksa. Tosin missään jäsenvaltiossa ei juuri ole varaa itsetyytyväisyyteen.

Itämeren alueen EU-jäsenmaista olen kuitenkin eniten huolissani Suomesta. Suomi on ollut etunenässä vaatimassa EU:n jäsenmailta, että yhdessä sovituista taloustavoitteista pidetään kiinni. Tämä on ollut aivan oikea linja. Silloin kun esittää vaatimuksia muille, olisi itse tosin hyvä elää niin kuin opettaa.

EU on sopinut talouspolitiikan yhteisistä pelisäännöistä. Komission tehtävänä on seurata ja raportoida, täyttävätkö jäsenvaltiot toisilleen antamansa sitoumukset. Suomen kohdalla näin ei ole käymässä. Jäsenmaiden yhteisistä taloustavoitteista aikanaan lipsuminen nimenomaan oli keskeinen syy edelleen päällä olevaan kriisiin.

Suomen julkinen velka nousee alkavana vuonna ennusteiden mukaan jo lähes 55 %:iin BKT:sta. Ilman uusia toimenpiteitä velkasuhde ylittää euroalueen sääntöjen suoman maksimin, eli 60 %, viimeistään viiden vuoden kuluttua. Hallitusohjelman tavoitteesta velkasuhteen kääntämisestä laskuun kuluvan vaalikauden aikana on siis tullut entistä kriittisempi kysymys Suomen talouspolitiikan uskottavuuden kannalta.

Myös suomalaisen työn kilpailukyvystä on pidettävä huolta. Suomi nousi yhdeksi maailman vauraimmista maista osana eurooppalaista yhdentymiskehitystä. Suomalainen hyvinvointi on rakennettu positiivisen vaihtotaseen, erityisesti viennin, varaan. Viennin osuus kansantuotteesta on ollut poikkeuksellisen korkea. Nyt tuo tilanne on muuttunut dramaattisesti. Viidessä vuodessa pitkään jatkuneet kauppataseen ylijäämät ovat supistuneet alijäämäksi.

Suomea on rakennettu aina yhteistyössä. Suomen menestystarina perustuu siihen, että on pystytty näkemään lyhytnäköisen etutaistelun sijaan, mikä on maan pidemmän tähtäimen etu. Tämä pätee niin EU-politiikkaan kuin suomalaisen teollisuuden kilpailukykyynkin.

Vaikka talouskriisistä puhuttaessa keskitytäänkin usein lähinnä euroalueen haasteisiin, ovat sekä EU että EU-kansalaiset ylipäätään perimmäisten kysymysten äärellä. Voimme antaa euron murentua, ja laskea sen pesuveden mukana myös paljon muita saavutuksia Euroopan yhdentymisessä.

Toisaalta voimme panna uuden vuoden kunniaksi uuden vaihteen päälle kriisin vastavalkeissa ja talousliiton rakentamisessa, jotta eurolle ja ennen muuta eurooppalaisten hyvinvoinnille, vihreälle kasvulle ja paremmalle työllisyydelle luodaan vakaa ja kestävä perusta.

Omalla kohdallani valinta on selvä. Luotan siihen, että se on selvä myös Pullopostin lukijoille!

Pulloposti 1/2013

Palaa otsikoihin