Itämeren alueellisia ja globaaleja haasteita

Pulloposti nro 5
Harry Helenius
suurlähettiläs
Suomen suurlähetystö, Tukholma

Viime elokuussa vietimme Turussa kruunun-prinssi Karl Johanin ja keisari Aleksanteri I tapaamisen 200-vuotispäivää. Tapaamisen seurauksena Itämeren pohjoisosan jatkuvat sodat loppuivat ja meri avautui uudelle kaupalle ja kanssakäymiselle. Maailmansodat ja kylmä sota jakoi uudestaan merialueen, mutta vuoden 1991 jälkeen Itämeri on jälleen yhdistämässä rannikkovaltioita, ei jakamassa niitä.

Suomessa tämä näkyy hyvin siinä, että merireitti on meille tärkeämpi kuin ehkä koskaan ennen, jopa tärkeämpi kuin muille Itämeren valtiolle. Yli 80 prosenttia ulkomaankaupastamme kulkee meritse.

Itämeri, Euroopan markkinoiden, Venäjän ja Kaukoidän logistiikkareittinä tuo satamiimme tavaraa ja työtä, maallemme tuloa. Tämä tilanne ei jatku kovin pitkään. Kilpailu Itämeren alueella logistiikkapuolella on kuitenkin kasvussa. Venäjä rakentaa kapasiteettiaan Suomen lahden pohjukassa. Konttilaivojen kasvavan syväyksen myötä mietitään myös Saksan ja Puolan satamissa uusia ratkaisuja, joilla saataisiin suurempi osa tavaravirroista pidettyä etelässä.

Ruotsissa hallitus on päättänyt kehittää rautatielogistiikkaa Göteborgin/Mälmön satamien ja Tukholman/Gävlen satamien välillä. Myös EU:n ja Aasian viennin väli-varastointikapasiteettia kasvatetaan Etelä-Ruotsissa. Tämä kilpailee satamiemme ja varastokapasiteettimme kanssa tulevaisuudessa.

Uusi tilanne on kehittymässä pohjoisten kuljetusreittien osalta. Koillisväylän käyttöönotto tulee muuttamaan Euroopan ja Aasian sekä Venäjän itäosien logistiikan perusteellisesti. Tavaravirrat Aasiaan ja sieltä Eurooppaan tulevat käyttämään tätä lyhyttä reittiä, ei suinkaan esim. Venäjän Siperian rataa, puhumattakaan etelän merireitistä Suezin kautta.

Väheneekö Itämeren merkitys kulkureittinä tämän kehityksen myötä? Ainakin Ruotsissa katsotaan, ettei näin käy. Tavaranvaihto Itä-Euroopan ja Venäjän kehittyneemmän osan - sen joka on Uralin länsipuolella - tulee jatkumaan ja kasvamaan. Itämeren reitti säilyy ainakin niin kauan kuin tilanne Valko-Venäjän ja Ukrainan suhteen on se, mikä se on tänään. Pohjoisen Itämeren kautta pääsee halvemmalla ja nopeammin itään.

Vaikka logistiikkakuviot muuttuvatkin, on ydinkysymys muualla. Keskeinen kysymys kuuluu: Pystyykö Eurooppa vastaisuudessa tuottamaan tavaraa, jolla on globaalia kysyntää? Mitä tavaroita kuljetetaan Itämerellä ja kenen valmistamina? Mitkä ovat Itämeren maiden mahdollisuudet tukea maanosamme kilpailukyvyn säilymistä globaaleilla markkinoilla?

Itämeren alueella asuu noin 90 miljoonaa hyvin koulutettua, aktiivista ja usein taloudellisesti verrattain hyvin menestyvää ihmistä. He asuvat teollistuneissa, kehittyneissä ja suurimmalta osin toimivissa, demokraattisissa ja tasa-arvoisissa yhteiskunnissa. Peruskoulutuksen lisäksi yliopisto-opetus, tutkimus ja kehitys ovat maailman huippua monella alalla. Kehittämällä opetusalan yhteistyötä, investoimalla henkisen pääoman vuorovaikutukseen, voi Itämeren alue tarjota muulle Euroopalle vahvaa tukea esim. EU 2020 strategian käytännön toteuttamisessa. Tämä edellyttää ennakkoluulottomuutta ja aloitekykyä, näkemystä yli oman kansallisen hyödyn. Tämäkin on eräänlaisen logistiikan kehittämistä.

Pulloposti 5/2013

Palaa otsikoihin