Itämeren alue tieteen ja kulttuurin kohteena

Pulloposti 7
Petri Honkonen
Tiede- ja kulttuuriministeri

Itämeri on hauras ja ainutlaatuinen ekosysteemi, se on maailman suurimpia ja myös yksi harvoista murtovesialtaista. Siihen nähden, kuinka itsestään selvänä ja keskeisenä Itämerta pidetään, riittää siinä vielä runsaasti tutkittavaa. Pitkäjänteinen ja riittävästi rahoitettu tutkimus, teknologia ja innovaatiotoiminta ovat tärkeitä keinoja kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa. Poikkitieteellinen ja yhteistyöhön perustuva lähestymistapa globaaleihin haasteisiin vastaamiseksi ja ratkaisujen löytämiseksi on toimintamme kulmakivi kohti merensuojelua, merten luonnonvarojen kestävää käyttöä ja vähähiilistä merenkulkua. Eräs nouseva teema on Itämeren yhä korostuva geopoliittinen merkitys, kun Suomi ja Ruotsi ennen pitkää liittyvät Natoon. Jäsenyyden luonnollisena seurauksena vahvistuu entisestään tutkimusyhteistyö ja varautuminen jännitteiden kasvuun ja kriisitilanteisiin. Nämä voivat liittyä esimerkiksi huonokuntoisten venäläisten öljytankkereiden liikenteen lisääntymiseen Itämerellä ja tästä Itämeren ekosysteemeille aiheutuvaan uhkaan.

Itämeren tutkimus on monitieteistä ja pitkäkestoista. Muutosten ymmärrys vaatii moderneja tutkimusympäristöjä joissa datalla, datanhallinnalla, tieteellisellä laskennalla ja organisaatiot sekä rajat ylittävällä yhteistyöllä on keskeinen merkitys. Yksi tärkeimmistä merentutkimusinfrastruktuureista on FINMARI, joka yhdistää kaikki suomalaisen merentutkimusyhteisön keskeiset tutkimustoimijat. FINMARI on hajautettu infrastruktuuriverkosto, joka koostuu kenttäasemista, tutkimusaluksista, monitoimijäänmurtajista, laboratoriotiloista, kiinteistä mittausalustoista ja mittauspoijuista. Se on malliesimerkki siitä, kuinka eri kokoiset ja usein eripariset datat saadaan haltuun suunnitelmallisella datanhallinnalla. FINMARI on mukana Suomen Akatemian Tutkimusinfrastruktuurikomitean laatimassa kansallisessa tutkimusinfrastruktuurin tiekartassa. Se on sidoksissa eurooppalaisiin tutkimusinfrastruktuureihin ja on mukana monissa kansainvälisissä tutkimusprojekteissa.

Suomen Akatemian yhteydessä toimiva strategisen tutkimuksen neuvosto (STN) rahoittaa yhteiskunnallisesti merkittävää ja vaikuttavaa korkeatasoista tiedettä. Strategisen tutkimuksen avulla etsitään konkreettisia ratkaisuja suuriin ja monitieteistä otetta vaativiin haasteisiin. STN:n kautta on rahoitettu monia Itämereen liittyviä hankkeita, joiden tietopohja on suoraan päätöstentekijöiden hyödynnettävissä.

Annan näistä pari esimerkkiä:

Jo päättynyt Pohjanlahti kestävän kasvun voimavarana (SmartSea) oli osa STN:n rahoittamaa Ilmastoneutraali ja resurssiniukka Suomi -ohjelmaa. SmartSea-hankkeessa tutkittiin meriympäristön hyödyntämistä siten, että samalla turvataan hyvä tila ja biologinen monimuotoisuus. Monitieteisessä hankkeessa keskusteltiin ja kuultiin laajasti keskeisiä tahoja kaavoittajista ja maanomistajista eri elinkeinoharjoittajiin. SmartSean ehdottamia ratkaisuja on mm. suojella merialueista vähintään 30 % vuoteen 2030 mennessä, keskittää merituulienergian tuotanto ulkomerelle, yhdistää merellisiä toimintoja, kehittää automaattisia ympäristön seuranta- ja mallinnusjärjestelmiä ja soveltaa merialuesuunnittelussa ekosysteemilähestymistapaa.

Meneillään oleva Luova sopeutuminen viheliäisiin ekososiaalisiin murroksiin (WISE) -hanke lukeutuu STN:n ohjelmaan Sopeutuminen kestävän kasvun edellytyksenä. Hanke vastaa ohjelman tavoitteeseen lisätä yhteiskunnan sietokykyä yhdistelemällä uudella tavalla yhteiskunnallisia, yhteisöllisiä ja yksilöllisiä voimavaroja. Sietokyky viittaa yhteiskunnan kykyyn sietää sosiaalisen ja ekologisen ympäristön murroksia, kun taas sopeutuminen viittaa yhteiskunnan kykyyn järjestyä uudelleen murrosten jälkeen. WISE tuottaa riippumatonta, asiantuntija-arvioitua ja laajasti hyväksyttyä monitieteellistä tietoa yhteiskunnan sietokyvyn ja sopeutumisen parantamiseksi.

Kulttuuriperintö ja Itämeri

Ainutlaatuisten ekosysteemien lisäksi Itämeren aluetta yhdistää yhteinen historia, kulttuuri ja kulttuuriperintö. Suomessa yhteistä ja rajat ylittävää kulttuuriperintöä vahvistamaan on opetus- ja kulttuuriministeriön johdolla laadittu ehdotus kulttuuriperintöstrategiaksi, jossa kulttuuriperintöä tarkastellaan ensimmäisen kerran Suomessa kokonaisuutena. Strategian visiona vuoteen 2030 on, että kulttuuriperinnön merkitys yhteiskunnan voimavarana on vahvistunut ja sen seurauksena ihmisten elämänlaatu parantunut: kulttuuriperintö toimii siltana ihmisten välillä ja tarjoaa ratkaisuja kestävän tulevaisuuden rakentamiselle. Itämeren alueella on tähän työhön paljon aineksia.

Kulttuuriperintö on ollut Itämeren alueen strategisen kehittämisen voimavara jo yli 20 vuotta. Keskeinen yhteistyöelin on Itämeren alueen kulttuuriperintökomitea (Baltic Region Heritage Committee, BRHC), jossa jaetaan tietoa ajankohtaisista asioista sekä luodaan ja vahvistetaan hyviä käytäntöjä. Yhteistyö on tuottanut useita yhteistyöhankkeita Itämeren alueella.

Euroopan unionin merialuesuunnittelu yhdisti Itämeren alueen erilaisia toimijoita 2010-luvun lopulla. Alueen merellinen ja vedenalainen kulttuuriperintö oli keskiössä BalticRIM-hankkeessa (2017–2020), jonka tuloksena kulttuuriperintö otettiin mukaan muun muassa kansallisiin merialuesuunnitelmiin. Kulttuuriperintö nähtiin Itämeren alueen kestävän sinisen kasvun voimavarana. 

Taloudellisia mahdollisuuksia tarjoaa rannikkoseuduilla kestävä kulttuurimatkailu. Kulttuurimatkailun vahvistamiseksi on laadittu opetus- ja kulttuuriministeriön johdolla ehdotus kulttuurimatkailun kansallisen kehittämisen tiekartaksi. Tiekartta nostaa esiin Euroopan neuvoston kulttuurireittitoimintaa, joka voi tukea kestävän kulttuurimatkailun kehittämistä merellisen ja vedenalaisen kulttuuriperinnön ympärille. Mahdollisuudet on jo pantu merkille. Merellinen ja vedenalainen kulttuuriperintö olivat esillä esimerkiksi Euroopan neuvoston ja Euroopan komission yhteisessä Routes4U-hankkeessa, jossa määriteltiin kullekin makroalueelle keskeisiä teemoja kulttuurireittitoimintaan.

Kulttuuriperinnöllä on roolinsa myös uudistettavassa rannikkostrategiassa sekä ensimmäistä kertaa tehtävässä merialueen luonnonvarasuunnitelmassa. Suomen merelliseen ja vedenalaisen kulttuuriperintöön voi tutustua vuonna 2019 avatussa Itämeri.fi-portaalissa, jossa esitellään monipuolisesti erilaisia merellisen sektorin toimijoita, teemoja, tutkimusta, vierailukohteita sekä tietovarantoja ja reaaliaikaista tietoa. Kulttuuriperintö ei linkity vain menneeseen, vaan sillä on annettavaa myös tähän päivään ja eritoten tulevaisuuteen. 

Näen tieteen ja kulttuurin olevan ratkaisevassa roolissa, kun Itämeren alueen tulevaisuutta rakennetaan. Pitkäjänteisellä, poikkisektoraalisella työllä luodaan tietopohjaa, johon tulevat toimet voivat nojata.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin