Ilmastonmuutos uhkaa Suomen huoltovarmuutta

Pulloposti 16
Emma Hakala
Johtava tutkija
Ulkopoliittinen instituutti

Suomea kuvataan usein saareksi, kun halutaan korostaa riippuvuuttamme ulkomaankaupasta ja rajatuista toimitusreiteistä. Vertauskuva on kulunut, mutta nykyään ehkä entistä osuvampi, kun Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on tuonut esiin uusia epävarmuuksia Itämeren reitissä. Yksi Suomi-saareen kohdistuva uhka on kuitenkin jäänyt pitkälti huomiotta: ilmastonmuutos, joka sekä voimistaa sotilaallisia ja taloudellisia riskejä että vaikeuttaa niiden sietokykyä.

Ajatus Suomesta saarena on osaltaan saattanut jopa voimistaa ilmastoon liittyvien riskien sivuuttamista. Muualla maailmassa iskevien hirmumyrskyjen, kuivuuksien ja tulvien rinnalla Suomi on näyttänyt onnekkaalta turvasatamalta. Tutkimustiedon valossa näyttääkin siltä, etteivät sääilmiöt tulevaisuudessakaan ole muuttumassa täällä hengenvaarallisiksi samalla tavalla kuin esimerkiksi osissa Aasiaa ja Lähi-Itää, joissa lämpötilat saattavat nousta ihmiskeholle sietämättömiin lukemiin vielä tämän vuosisadan aikana.

Suomi ei kuitenkaan ole eristyksissä muusta maailmasta. Ilmastonmuutoksen myötä yleistyvät äärisääilmiöt, kuten tulvat ja kuivuudet, haittaavat esimerkiksi ruoantuotantoa ja lääketeollisuuden raaka-aineiden saatavuutta myös alueilla, joilta tulee kriittisen tärkeitä tuotteita Suomeen. Kilpailu luonnonvaroista kiristyy ja saattaa hidastaa ilmastonmuutoksen pahimpien seurausten hillitsemisen kannalta välttämätöntä vihreää siirtymää. 

Esimakua vaikutuksista saamme jo nyt. Kahvikupin hinnat ovat hiponeet pilviä pääosin siksi, että kuumuus ja kuivuus pienentävät kahvipapujen satoja. Yleistyvät kuivuudet Taiwanissa haittaavat mikrosirujen tuotantoa, mikä johti vuonna 2021 viiveisiin pienelektroniikan toimituksissa. Vuonna 2024 kuivuus puolestaan pakotti rajoittamaan liikennettä Panaman kanavan läpi, mikä hidasti muun muassa yhdysvaltalaisen LNG-kaasun toimituksia maailmalle.

Kahvin hinnan kallistuminen ei itsessään ole edes Suomessa turvallisuusriski. Ilmastonmuutoksen edetessä vaikutukset kuitenkin voimistuvat ja kohdistuvat yhä todennäköisemmin yhtäaikaisesti useaan kriittiseen tuotantoalaan. Jos Taiwanissa on pulaa vedestä samaan aikaan kun toisessa tärkeässä mikrosirujen tuotantomaassa Hollannissa tulvii ja hirmumyrsky keskeyttää sirujen valmistuksessa keskeisen kvartsin tuotannon Yhdysvalloissa, ei maailmanlaajuisia toimitushäiriöitä voi välttää.

Vallitsevassa maailmanpoliittisessa tilanteessa ilmastonmuutos näyttää siirtyvän uhkana taka-alalle. Akuutti huomio niin Suomessa kuin muualla Euroopassa on ymmärrettävästi siinä, miten vakaa, avoin ja demokraattinen yhteiskunta turvataan perinteisten kumppanuuksien ja sääntöpohjaisen järjestelmän rakoillessa.

Ilmastonmuutos ei kuitenkaan odota, ja valtioiden perääntyessä ilmastovelvoitteistaan maapallon keskilämpötila ylittää yhä todennäköisemmin siedettävät lukemat. Kasvavat ilmastoriskit alkavat tällöin väistämättä haitata myös kansallista turvallisuuttamme. Kriittiset materiaalit ovat välttämättömiä myös puolustusteollisuudelle, ja muuttuvat sääolosuhteet haittaavat kaluston toimintaa. Hätäapu äärisääilmiöiden aiheuttamiin kriiseihin sitoo yhä useammin myös puolustusvoimien resursseja.

Suomen etuna on pitkä kokemus huoltovarmuustoiminnasta ja varautumisesta. Huoltovarmuusajattelun pohjalle on mahdollista rakentaa sietokykyä myös ilmastoriskien suhteen. Esimerkiksi varastointia voisi laajentaa koskemaan kriittisimpiä ja ilmastoriskeille haavoittuvia hyödykkeitä, kuten mikrosiruja tai muuntajia.

Huoltovarmuus ilmastokriisiä kohtaan ei kuitenkaan synny itsestään vaan edellyttää uuden oppimista. Ilmastoriskien taustalla olevia vaikutusketjuja on hahmotettava paremmin ja huomioitava kaikessa riskianalyysissa. Huoltovarmuus ei pidemmällä tähtäimellä myöskään voi perustua ilmaston kannalta kestämättömiin ratkaisuihin. Vaikka poliitikot pistävät kapuloita rattaisiin, vihreä siirtymä etenee eikä jää odottelemaan Suomen huoltovarmuusratkaisuja.

Suomi-saaren tulisi ottaa kaikki irti huoltovarmuusosaamisestaan myös ilmastokriisin suhteen. Epävarmuuden kasvaessa viisas ei jätä varautumatta uhkaan, jonka etenemisestä ei ole epäselvyyttä.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin