Geopolitiikan leimaavat kauppakiistat tuntuvat Suomessakin

Pulloposti 8
Timo Vuori
Maajohtaja, Kansainvälinen kauppakamari
Johtaja, Keskuskauppakamari

Suomessakin huokaistiin helpotuksesta, kun USA teki kauppadiilin Kiinan kanssa. Helpotuksen huokaukset ovat ennenaikaisia. Länsimaiden kauppakiistat Kiinan kanssa eivät ole ohitse eivätkä Iranin tai Venäjän kauppasanktioiden taustalla olevat geopoliittiset syyt ole lievenemässä. Nämä jännitteet tuntuvat pitkään markkinoilla, varsinkin kun presidentti Trumpin uudelleenvalinta vaikuttaa todennäköiseltä. Toiseksi Suomi on selvinnyt vähin vaurioin, mutta on toki saanut jo osumiakin kauppasanktioista. 

Kauppakiistat kasvussa. Kauppakiistoja, jopa kauppasotia on ollut jo ennen Trumpin valtakautta. Vuodesta 1995 toiminut Maailman kauppajärjestö WTO on käsitellyt yli 500 valtioiden kauppakiistaa ja antanut niihin yli 350 ratkaisuehdotusta. Jos WTO:n perustamisen vanavedessä markkinoiden liberalisointi sai vauhtia 1990-luvulla, ja sitä kiritti vuonna 2002 Kiinan liittyminen WTO:n jäseneksi, niin vuonna 2008 maailmanlaajuinen finanssikriisi käänsi protektionismin kasvuun. 

Ja tämä trendi on jatkunut, vaikka finanssikriisit on jo selätetty ja maailmantalouskin palannut kasvu-uralle. WTO:n mukaan vuoden 2019 aikana valtiot ottivat käyttöön yli 100 uutta kaupanrajoitusta, jotka rasittavat 747 miljardin dollarin arvoista tavara- ja palvelukauppaa maailman markkinoilla. WTO onkin varoitellut, että protektionismi syö talouskasvua ja työpaikkoja eri maassa. Erityisesti kansainväliset tuotanto- ja hankintaketjut kärsivät, jos kansallisesti ripotellaan kiviä globaalin talouden moottoriin. Markkinoitansa eivät suojaa pienet kehitysmaat, vaan johtavat G8-maat kuten USA, Kiina, Brasilia ja Venäjä. 

Nationalistisen kauppapolitiikan paluu. Länsimaissa protektionismin juuret ovat talouden globalisaation varjopuolissa eli ”Kiinaan kadonneissa työpaikoissa” ja ”kansalaisten turvattomuudessa”.  Taantuvien teollisuusalueiden asukkaat, auringonlaskun toimialojen irtisanotut työntekijät ja maatalouden mullistukset kohdanneet pienviljelijät ovat löytäneet toivoa poliitikoista, jotka lupaavat renessanssin hengessä palauttaa vanhat hyvät ajat takaisin ”Make Great Again” tai ”Take Back Control” iskulauseiden kera. Keinoina on rajamuurit, tullien kiristäminen ja jopa kauppasotien käyminen. Toki kauppasanktioita on myös käytetty täysin laillisesti WTO:n sääntöjen pohjalta epätervettä kilpailua vastaan tai kansainvälisen oikeuden rikkomuksien seurauksena.  

Suomen avoimen, ulkomaankaupasta riippuvaisen talouden kannalta on huolestuttavaa, jos geopoliittisten jännitteiden kasvaessa suurvallat eivät enää noudata ulkopolitiikassa kansainvälistä oikeutta tai kauppapolitiikassa luota monenkeskiseen yhteistyöhön. 

EU vapaakaupan viimeinen vartija? Ihmeen kaupalla EU on onneksemme säilyttänyt kauppapolitiikassa avoimen, kauppasiltoja eri puolille maailmaa rakentavan linjansa ja lähes ainoana ollut yhä puolustamassa WTO:n tärkeyttä maailmankaupan poliisina. Suomelle on tärkeät, että maailmantalouden turbulenssissa EU puolustaa suomalaisyritystenkin intressejä maailman markkinoilla Kiinaa ja Amerikkaan myöten, sillä muodostavathan nämä maat EU:n sisämarkkinoiden ohella Suomelle keskeiset markkinat kuten ETLA:n selvitys ”Suomi globaaleissa arvoketjuissa” osoittaa. 

Suomen etujen mukaista on, että EU jatkaa määrätietoisesti kansainvälisen kaupan pelisääntöjen puolesta WTO:ssa ja omien sisämarkkinoiden kehittämistä, sillä niiden osuus suorasta viennistämme lähes 60 prosenttia, tuonnistamme yli 70 prosenttia ja suorista sijoituksistakin yli 80 prosenttia. Vain näin pystymme Suomessakin minimoimaan kauppasotien ja sanktioiden vaikutuksia. 

Kauppasotien kolhumme. Toiseksi Suomi on kestänyt hyvin kauppasotien ja sanktioiden vaikutukset. Eniten on ehkä satuttanut Krimin valtauksen seurauksena Venäjälle asetetut länsimaiden sanktiot ja Venäjän vastasanktiot. Ne tekivät loven Suomen vientiin ja investointeihin Venäjällä. Lupaavasti orastanut Iranin vientimme tyrehtyi, kun USA käytännössä esti Iranin kaupan rahoituksen. USA:n terästullit EU:lle kurittavat suomalaisia terästoimijoita ja näiden asiakkaita. Onneksi Suomen muut vientitoimialat eivät ole keskeisillä markkina-alueilla Aasiasta Amerikkaan joutuneet laajemmin kauppakiistojen uhriksi. Toki yhä pelkona on, että USA asettaa autotullit tai lisää rahoitukseen, energiahankkeisiin tai 5G-yhteistyöhön liittyviä rajoituksia EU:lle. Vastaavasti Kiina voi kostaa EU-maille, jos Kiinan investointeja tai 5G-teknologian käyttöä rajataan EU-maissa. 

Epävarmuus on uusi normaali. Suomen kannalta on huono uutinen, että kauppa on noussut suurvaltojen geopolitiikan ytimeen ja kauppasanktiot puhumattakaan kauppasodista ovat siinä aseena. Suomessakin saadaan varautua jatkuvaan epävarmuuteen kansainvälisessä kaupassa.

Kirjoittaja Timo Vuori on Kansainvälisen kauppakamarin maajohtaja ja Keskuskauppakamarin johtaja. Lisäksi hän on Euroopan talous- ja sosiaalikomitean jäsen.         

Palaa otsikoihin