Euroopan unionin vihreän kehityksen ohjelmasta Ahvenanmaan itsehallinnon uusi tukijalka

Pulloposti 44
Juhani Roiha
Eläköitynyt toimittaja ja Tukholman kirjeenvaihtaja

Ahvenanmaalle Itämeren suojelu on elinehto - suoranainen väistämättömyys. Se on saarimaakunnassa menneinä vuosikymmeninä sisäistetty. Eteenpäin on siinä suhteessa käyty - kuljetuksissa ja turismissa, maataloudessa ja kalastuksessa, metsästyksessäkin. Tänään painavat mieltä ne vanhat synnit, omasta ja muiden takaa. Tutkijoiden mukaan Itämeri ja niin sanotut sisälahdet Ahvenanmaalla kärsivät yhä edelleen muun muassa fosfori- ja typpitaakastaan.

Syvänteiden happikadon aiheuttama fosforin aktivoituminen ja irtaantuminen meren pohjakerroksista on herättänyt tutkijat muun muassa Suomessa ja Ruotsissa tutkimaan eri mahdollisuuksia fosforisoituneiden merenpohjien "siivoamiseen". Tämä kartoitus on meneillään. Sen tutkijataho uskaltaa kuitenkin jo sanoa, että "siinä missä tilanne Ahvenanmaan pohjoisessa saaristossa on valoisa, tilanne eteläisessä saaristossa on synkkä" (Seabased Measures).

Vedenlaadun kohottaminen on yksi tärkeimmistä tavoitteista Ahvenanmaalla, samalla myös rehevöitymisen torjuminen. Suurimmat inhimillisestä toiminnasta aiheutuvat fosforilähteet ovat tuoreimpienkin selvitysten mukaan kalanviljelylaitokset (65 prosenttia), maatalouden osuus on 10 prosenttia. Typpipäästöjä maatalous tuottaa liki 40 prosenttia, kun taas kalanviljelylaitosten osuus typpipäästöistä kohoaa 10 prosenttiin. Ilmaston välittämät typpi- ja fosforipäästöt ovat nekin merkityksellisiä, varsinkin typpipäästöt. Turskakanta Ahvenanmerellä voi jokseenkin hyvin, mutta tämä selittyy suureksi osaksi Ruotsin rannikon Öregrundin tienoon syvänteellä, joka Itämeressä on ainoa toistaiseksi happikadon välttänyt syvänne.

Paikallisten ja alueellisten päästöjen karsimisen lisäksi Ahvenanmaa korostaa kansainvälisen yhteistyön merkitystä (EU, HELCOM, IMO). Hyvään vedenlaatuun on vielä matkaa. Maakuntahallitus on tavoitteenaan puhunut vuodesta 2027. Itämeren toipuminen menneistä laiminlyönneistä vie aikaa. Ja aina on esiin nousemassa uusia ongelmia, muun muassa merten roskaaminen, mikä ongelma tiedostetaan hyvin myös Ahvenanmaalla (HELCOM, EU). Tässä EU:n merellinen kehysdirektiivi ja rantavesien vesidirektiivi ovat ohjureita myös Ahvenanmaalla.

Ei varmastikaan ole väärin väitetty, jos toteaa, että Itämeren suojelu nostaa ilmastokriisin torjumisen kokonaan uudelle tasolle. Ilmakehän kautta kertyvät fosfori- ja typpipäästöt ovat tosiasia. Ilmastokriisin torjumiseksi suunnattavat toimet purevat myös niihin. Ajallisesti tämä kaikki sattuu osumaan Ahvenanmaalla maakunnan itsehallinnon satavuotis-virstanpylvään kohdalle. Maakunnan poliitikoille tämä on tarjonnut perustellun tilaisuuden tarkistaa lainsäädäntöä ja visioida tulevaa. Mukaan on helposti saatu Ahvenanmaan elinkeinoelämä, koulutus- ja kansalaisyhteiskunta, paikalliset järjestöt ja muut yhteisöt. Myös yksityisellä kansalaisella on oma paikkansa, joka tilanteessa. Yhteisinä nimittäjinä ovat aktiivisuus, yhteistyö ja myönteisyys.

Demilitarisaatio on yksi Ahvenanmaan itsehallinnon kulmakivistä. Sen ja ruotsin kielen rinnalle maakunta nostaa nyt Gröna given -periaatteen, Euroopan vihreän kehityksen ohjelman, jonka tavoitteena on tehdä maanosastamme ilmastoneutraali vuoteen 2050 mennessä. Nuoria edustaa ahvenanmaalainen PreGeneration -järjestö, joka on jo ehtinyt organisoitua 17 maassa Itämeren ympäristössä. Tämä työ koetaan kaiken muun ohella myönteisenä, positiivisena voimana. Hajaääniä ei juurikaan kuulu. Toivoisi, että vastaavaan tartuttaisiin myös muualla Suomessa. Ahvenanmaalaisessa päivän visiossa "Kaikki voivat kukoistaa kestävän kehityksen yhteiskunnassa rauhan saarilla" - saarilla, jotka ympäröivä meri yhdistää Itämeren muihin yhteiskuntiin ja muuhun Pohjolaan omaksi alueelliseksi kokonaisuudekseen.

Maakunta on kantokykyluokituksissaan eritellyt seitsemän strategista tavoitetta kestävän kehityksen saavuttamiseksi: 1) asukkaiden hyvinvoinnin, joka kasvattaa voimavaroja; 2) kaikki tuntevat luottamusta todellisiin mahdollisuuksiinsa elää yhteiskunnan jäsenenä; 3) kaikki ympäröivä vesi ja meri ovat puhdaslaatuista; 4) ekojärjestelmän tasapaino ja biologinen monimuotoisuus ilmentävät olotilaa; 5) luonto tarjoaa viehätysvoimaa asukkaille, vierailijoille ja yrityksille; 6) uusiutuvien energianlähteiden tuntuvasti suurempi osuus ja kasvava energiatehokkuus ovat määrääviä tekijöitä; 7) samoin kestävä kulutus- ja tuotantomalli, jotka kansalaisen on helppo tiedostaa ja sisäistää.

Kestävän kehityksen perusperiaatteiksi Ahvenanmaalla on määritelty neljä: 1) maakunnan luontoa ei sallita altistettavan systemaattisesti eikä aktiivisesti maankuoresta peräisin oleville fossiilisille polttoaineille, metalleille tai muille mineraaleille; 2) yhteiskunta ei saa kasvattaa luonnossa vaikeasti hajoavien synteettisten ainesten eikä kemikaalien määrää tai luonnonmateriaaleja, joiden haltuun otosta luonto itse ei kykene selviytymään; 3) luonnonvaroja (esim. vesiä, metsää, kalakantaa, ruokamultaa) ei saa liika käyttää eikä tunkeutua oleellisiin luontokohteisiin rakentamisen, vieraiden lajien levittämisen tai sellaisten tuotantohaarojen voimin, mikä sotii kiertotaloutta vastaan ja tuottaa vain jätettä; ja 4) kestävä kehitys ei salli ihmisiä altistettavan terveyden, vaikutusvallan, pätevyyden, puolueettomuuden eikä mielipiteen estämiselle. Demokratia-näkökulmaa löytyy Ahvenanmaalla kylliksi.

EU on ahvenanmaalaiskatsannossa ollut hyvä kumppani maakunnalle sen yhteistyössä ilmaston, Itämeren ja oman saariston luonnon lähtökohtien kohentamiseksi. Ahvenanmaalla ei tunneta ristiriitoja näiden EU:n tavoitteiden kanssa. Ilmastopäästöjä on tarkoitus vähentää 55 prosenttia vuoteen 2030. Tavoitteena on luoda EU:sta ensimmäinen ilmastoneutraali alue muun muassa muuttamalla taloutta kestävän kehityksen suuntaan - kasvamalla toisella tavalla kuin tähän asti, talouskasvua lisäämällä.

EU:n ilmastolaki on "lakien laki", ja sen Ahvenanmaa mielihyvin tunnustaa. Lain tuella peltopinta-alasta 25 prosenttia tulisi saattaa ekologiseen viljelyyn. Lisäksi EU:n tavoitteena on saada suojelun piiriin 30 prosenttia merten ja 30 prosenttia maa-alueiden kokonaispinta-alasta. Kasviensuojeluaineiden käyttö aiotaan puolittaa vuoteen 2030. Merenkulun tavoitteena vuorostaan on siirtyä kilpailusta synergioiden hyödyntämiseen. Ahvenanmaan maakuntahallitus mielellään luettelee edellä mainittuja seikkoja.

Maakuntahallitus katsoo, että sillä on jo tänään - ja seuraaviksi sadaksi vuodeksi -  hallussaan kokonaiskuva ja strategia itsehallintoalueensa kestävän kehityksen varmistamiseksi - visio, joka kantaa otsikkoa "Ahvenanmaa 2.0". Näissä tavoitteissa kestävän kehityksen yhteiskuntaa kohti käydään eettisin tavoittein, omalla työllä, ja yhdessä muiden kanssa - kansainvälisesti, kansallisesti, alueellisesti ja paikallisesti. Työn kohteena ovat ilmasto- ja muiden päästöjen karsiminen ja luonnon monimuotoisuuden turvaaminen. Ahvenanmaalla on omasta takaa Maarianhaminassa korkeakoulu, jolle maakuntahallitus sälyttää ison vastuun vuonna 2017 käynnistetyssä työssä.

Pandemia viimeistään on ahvenanmaalaisille osoittanut, etteivät merenkulku ja turismi yksin riitä turvaamaan kestävän kehityksen työn jatkoa. Tuotantopohjaa on laajennettava. Energia on elimellinen osa ympäristökysymyksiä. Maakuntahallitus on käynnistänyt prosessin uusiutuvan energiamuodon, tuulivoiman, haltuun saattamiseksi maakunnan merialueilla. Tämä työ jatkuu, tällä haavaa tutkimuksina Lahti-Lappeenranta -korkeakoulun kehyksissä. Konkretiaa on tarjolla 10 - 15 vuoden kuluessa. Ahvenanmaa haluaa pitää käynnissä viihtyvyysmoottorinsa, joka rakentuu puhtaalle ympäristölle, yhteistyölle, kumppanuuksille, elämälle ja työlle, jotka vuorostaan luovat kulttuuria. Suhteessaan EU:hun Ahvenanmaa ei näe tässä ristiriitaa. Maakunta on ottanut kopin, silloin kun puhutaan tulevaisuudestamme.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin