EU:n Itämeri-strategialla näytön paikka

Pulloposti 35
Helena Tuuri
Itämeri-suurlähettiläs
Ulkoministeriö

EU:n Itämeri-strategia on tärkeä osa Itämeren alueen tiheää ja monitahoista alueellisen yhteistyön verkostoa. Se on unionin vanhin makroaluestrategia, jonka käytännön toimintaa ohjaa aika ajoin uusittu toimintaohjelma.  Strategiaa luotaessa pyrittiin uudenlaiseen yhteistyön tapaan, jossa hyödynnettäisiin olemassa olevia resursseja ilman uutta lainsäädäntöä, instituutioita tai korvamerkittyä rahoitusta.  Uusien toimintatapojen luominen ja niiden käytännön toteuttaminen ei ole ollut ihan yksinkertaista.   

Keskeisin haaste on ollut johtajuuden puute ja siitä johtuva priorisoinnin vaikeus. Tästä vastuu kuuluu ennen kaikkea strategian kahdeksalle jäsenmaalle, joiden sitoutuminen strategiaan ei ole aina ollut niin vahvaa kuin voisi toivoa.  Olennaisinta olisi poliittinen sitoutuminen, jonka myötä seuraisivat virkamiestason sitoutuminen sekä resurssit. Strategian muut toimijat – erityisesti alueelliset ja paikallisviranomaiset, yliopistot ja tutkimuslaitokset ja järjestöt sekä muu kansalaisyhteiskunta – ovat olleet kiitettävän aktiivisia, mutta ne eivät voi paikata jäsenmaiden johtoroolia.

Heikon priorisoinnin vuoksi strategian toiminta on ollut heterogeenistä ja sen tavoitteet yhteismitattomia. Niiden toteutumiselle ei ole asetettu toimivia indikaattoreita eikä tulosten raportointivelvoitteita. Tiedetään, että suuressa osassa hankkeista tuloksia on saavutettu ja että valtaosa toiminnassa mukana olevista katsoo sen olevan hyödyllistä.  Mutta selkein indikaattorein todennettua ja analysoitua tietoa strategian tuottamasta lisäarvosta on toistaiseksi saatu varsin vähän.

Strategian tuloksellisuutta on heikentänyt myös teknisen tuen ja jatkuvuuden puute.  Yhteiseksi toimintatavaksi suunnitellun lippulaivakonseptin epäonnistuminen on vienyt resursseja, joita olisi ollut järkevämpi käyttää muuhun. Vaikka useat yksittäiset lippulaivahankkeet ovat olleet hyvin onnistuneita, itse konsepti ei sitä ollut. Se on luonut tarpeetonta hallinnollista taakkaa eikä ole ollut minkäänlainen laadun tae.

Suomen johdolla neuvoteltu, helmikuussa 2021 voimaan tullut uusi toimintaohjelma on aiempaa lyhyempi, selkeämpi ja tuloshakuisempi kehys yhteistyölle. Se helpottaa tulosten ja todennetun lisäarvon aikaansaamista. Prioriteettien määrää on vähennetty puoleen, tuloksista raportoidaan sovittujen indikaattoreiden pohjalta. Uusi strategiapiste tuo toimintaan jatkuvuutta ja tukee toimijoita yhden luukun periaatteella.

Uusi toimintaohjelma on aiempaa avoimempi siinä, ettei se pyri ohjaamaan toimintaa lippulaiva-konseptin mukaisiin hankkeisiin tai muutoinkaan tiettyyn muotoon.  Se päinvastoin toivottaa tervetulleiksi kaikenlaiset toimijat ja toimintatavat.  Strategian puitteissa tehtäviä hankkeita tulee mm. rahoitusta haettaessa arvioida vain niiden arvioidun lisäarvon perusteella – ei toiminnan muodon (lippulaiva tai muu sitä vastaava) perusteella.

Strategian tämänkertainen tarkastelu- ja kehittämisvaihe alkaa nyt olla takana päin. Uusi toimintaohjelma on voimassa ja sen pohjalta päätetyt yksityiskohtaisemmat ohjeet ja toimintasäännöt käytössä. Uuden rahoituskehyskauden tuomat muutokset rahoitusmahdollisuuksiin alkavat selvitä.  Strategiapisteenä toimiva Let´s Communicate –hanke neuvoo tulkinta- ja ongelmatilanteissa. Meidän strategian eri sektoreilla toimivien on nyt aika keskittyä päätettyjen asioiden täytäntöönpanoon. Aloitetaan syksy käärimällä hihat ja alkamalla implementoida strategiaa uudella innolla, yhteistyössä ja tuloshakuisesti.

Tuloksekas yhteistyö on tulevaisuudessa välttämätöntä myös siksi, että makroaluestrategioilla on alkaneella rahoituskehyskaudella näytön paikka. Resursseista käydään yhä tiukempaa kilpailua. Komission aluepääosaston viesti makroaluestrategioille on, että niiden tulee todistaa olevansa niin hyödyllisiä, että niitä kannattaa jatkossakin ylläpitää. Niiden odotetaan pystyvän olemaan avuksi myös ajankohtaisiin haasteisiin vastaamisessa, lähitulevaisuudessa pandemian jälkeisissä jälleenrakentamisessa.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin