EU ja Itämeri - kiikarissa uusi aluepolitiikka

Pulloposti 18
Elsi Katainen
Europarlamentaarikko

Komission vuoden takainen esitys alueiden välisestä yhteistyöstä herätti epäuskoa ja vastustusta; mitä, jatkossako alueiden yhteistyötä olisi vain mantereella?  Itämerellä toimivat aluetason ohjelmat (Interreg A) loppuisivat ja sulautuisivat osaksi laajempaa 11 valtion välistä Itämeren ohjelmaa. Paikallistason yhteistyötä saisi Itämerellä jatkaa entiseen tapaan vain, jos alueita, vaikkapa Helsingin ja Tallinnan kaupunkeja yhdistää ”kiinteä” yhteys, kuten silta tai tunneli.

Tunneleita ja siltoja ei Itämereltä löydy – toistaiseksi. Kasvupotentiaalia ja meriekologisia haasteita kuitenkin riittää. Siksi komission uusi esitys tuntui kovin erikoiselta. Esimerkiksi ohjelman rahoituksessa jäsenmaiden maarajoilla asuvan väestön määrä painaisi rannikkoalueiden väestöä enemmän. Tämä asettaisi EU-jäsenmaat hyvin erilaiseen asemaan, riippuen kunkin maan rajojen luonteesta. Itämerta ympäröivien jäsenmaiden ja alueiden mahdollisuudet hyödyntää Interreg-ohjelmia heikkenisivät.

Vaarana olisi ennen kaikkea paikallistason kokemuksen ja päätöksenteon heikkeneminen Itämeren alueen kehittämisessä. Suomalaisilla rannikkomaakunnilla on pitkä kokemus hanketyöstä varsinkin Ruotsin ja Viron suuntaan. Se, että tähän mennessä nimenomaan paikalliset yritykset, oppilaitokset ja viranomaiset ovat saaneet olla mukana suunnittelemassa rajaprojekteja matkailusta merenpohjan tutkimuksiin ovat tehneet niistä onnistuneita.

EU:lla on ollut keskeinen rooli Itämeren alueen kehityksessä jo vuosia. EU:n Itämeri-strategia lanseerattiin vuonna 2009 tavoitteena paremmin voiva meri, asukkaat ja yritykset. Kaikesta Itämeren alueelle nykyisin suuntautuvasta kehittämisrahoituksesta valtaosa tulee EU:sta ja osa tätä pottia on myös Interreg-rahoitus.

Kokonaisuudessaan komission esittämät muutokset Interreg-ohjelman rakenteessa ja rahoituksessa voisivat heikentää Itämeren alueen suotuisaa kehitystä, jonka eteen rannikkoalueet ja niiden viranomaiset ovat tehneet paljon töitä.

Tärkeää onkin katsoa pidempää kehityskaarta. Itämeri on aina ollut keskeinen kulkureitti pohjoisesta Manner-Eurooppaan ja kauemmas. Juuri Itämeri on se väylä, jota pitkin Suomi tiivistää suhteitaan muihin EU-maihin. Pohjoinen ja itäinen ulkorajamme ei tähän mahdollisuuksia anna. Itämeri on tärkeä reitti myös Venäjälle, joka on pidettävä mukana yhteistyössä erityisesti meren suojelussa.

Voisi melkeinpä todeta, että komissiolla oli uudistusta valmistellessa kartta hukassa. Tämä näkyi sekä europarlamentin että jäsenmaita edustavan neuvoston reaktioissa. EU-parlamentin aluekehitysvaliokunnassa lakiteksti kirjattiin uusiksi siten, että maa- ja meriraja-alueille säännöt ovat yhtäläiset, kuten tälläkin ohjelmakaudella. Myös neuvostossa lakiesitys on edennyt samaan suuntaan.

Suomen puheenjohtajuuskaudella syksyllä 2019 on mahdollisuus aloittaa EU-toimielinten väliset kolmikantaneuvottelut Interreg-ohjelman uudistuksen loppuunsaattamiseksi osana laajempaa EU:n aluepolitiikan päivitystä. Myös EU:n Itämeri-strategiaa ollaan uudistamassa syksyllä sen toimintaohjelmaa päivittämällä. Itämeren alueen kehityksestä kiinnostuneiden onkin syytä kääntää kiikarinsa kohti Brysseliä.

Euroopan unionin läsnäolo Itämerellä on välttämätön, jotta alueen hyvä kehitysvire jatkuu. Toimivaa yhteistyötä tarvitaan jatkossakin niin paikallis-, alue- kuin valtiontasolla. Tämä edellyttää riittäviä kehittämisresursseja ja toimivia, aiempaan kokemukseen nojaavia ohjelmarakenteita, joissa merirajayhteistyön arvo tunnustetaan.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin