EU ja Itämeren alue

Pulloposti 21
Heidi Hautala
Europarlamentaarikko

Itämeri on lukuisille suomalaisille läheinen ja erityinen vesialue. Erityisen herkkä se on myös teollisen yhteiskuntamme kääntöpuolille: maanviljelyn ravinnekuormitukselle, laivaliikenteen polttoainepäästöille ja huolimattomasti pois heitettyjen kulutusmuovien mikrorakeille.

Ilmastonmuutoksen ohella myös lajikato osuu erityisherkkään sisämereen. Juuri kuun alussa UNESCOn alaisen asiantuntijaelimen arvion mukaan jopa kolmannes maailman luonnosta voi tuhoutua vuoteen 2050 mennessä. Vuoden 2018 lopussa esitetty kotimainen Punainen kirja -arvio lateli samoja synkkiä madonlukuja.

Itämeren suojelukomission (nk. Helsinki Commission) laatima Itämeren suojelun toimintaohjelman tähtäsi meren tilan pelastamiseen vuoteen 2021 mennessä, mutta komission viimeisimmässä julkilausumassa todetaan, ettei riittävää edistystä ole vielä saatu aikaan. Euroopan unionin tulisi ottaa Itämeren suojelussa johtoasemaa, jotta myös unioniin kuulumattomat maat voitaisiin vivuta kiireellisiin suojelutoimiin mukaan. Itämeren pelastamisen tulisi olla yksi EU:n kärkihankkeista.

EU onkin ryhtynyt jo huomattaviin toimiin muovijätteen hillitsemiseksi. Kertakäyttöisten muoviaterimien, vanupuikkojen ja pillien käyttö kielletään ja muovipussien käytöstä pyritään pääsemään eroon. Lisäksi tarvitaan selkeitä toimia mikromuovipäästöjen vähentämiseksi muun muassa kieltämällä mikromuovirakeet kuluttajakosmetiikassa ja parantamalla hulevesien puhdistusta liikenteen mikromuovikuormituksen vähentämiseksi.

Itämerta reunustavien valtioiden täytyy työskennellä yhdessä päästöjen vähentämiseksi, suojelualuiden lisäämiseksi ja meriliikenteen riskien vähentämiseksi. Eri valtioiden tulee tarkastella Itämerta koskevan lainsäädännön riittävyyttä, esimerkiksi ylimääräistä merten ravinnekuormitusta eniten tuottavan maatalouden typpi- ja fosforipäästöjä tulee hillitä enimmäismäärärajoilla ja sitomalla maataloustukia ravinnekuormitusta vähentäviin toimiin. Myös Baltic Sea Action Groupin kaltaisten yksityistoimijoiden innovaatiot ja osaaminen tulee hyödyntää täysimääräisesti.

Itämeren luonnon suojelemiseksi on myös tarkasteltava uudelleen erityisesti viihdemeriliikennettä. Lomalentojen ohella myös viihderisteilyt ansaitsevat kriittisempää tarkastelua. Laivojen epäpuhtaiden polttoaineiden suurista typpi- ja rikkipäästöistä on päästävä eroon. Ensi kädessä kuluttajat voivat suosia nesteytettyä maakaasua käyttäviä LNG-aluksia, joiden käyttöön myös valtiontukien tulisi kannustaa.

Tutkimustieto on jo pitkään näyttänyt, miten ilmastonmuutos on heikentänyt Itämeren tilaa. Ilman laadukasta tutkimustietoa ei pystyttäisi myöskään seuraamaan yhteisesti sovittujen kansainvälisten tavoitteiden toteutumista. Surullisin esimerkki lyhytnäköisestä politiikasta on merentutkimusalus Arandan miljoonaremontti, jonka käyttäminen on tutkimusleikkausten kouriin joutuneille tutkimuslaitoksille liian kallista. Myös Itämeren vuoksi tarvitaan seuraavassa hallitusohjelmassa miljardiluokan panostukset koulutukseen ja tutkimukseen.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin