EU-osaamisen heikentyminen uhkaa Suomen turvallisuutta

Pulloposti 72
Reijo Kemppinen
EU:n neuvoston entinen pääjohtaja

Lokakuun 16. päivänä tulee kuluneeksi 30 vuotta siitä kun äänioikeutetuilta suomalaisilta kysyttiin heidän mielipidettään maamme liittymisestä Euroopan unionin jäseneksi. Kulunut aika on osoittanut, että jäsenyyden puolesta äänestäneet
1 620 726 ihmistä (56,9 %) uskovat saaneensa vastinetta odotuksilleen. Viimeisimpien mittausten mukaan jäsenyyden kannatus on noussut eurooppalaisittainkin korkealle tasolle lähes 65 prosenttiin.

Euroopan unioni nähdään vakauden ja turvallisuuden tuojana epävakaassa maailmassa, jota Venäjän historiallinen arvaamattomuus, sen hyökkäys Ukrainaan, suurvaltojen välien kiristyminen ja ilmastonmuutoksen kaltaiset tekijät horjuttavat.

Lähivuosina Suomen ja Euroopan unionin edessä on poikkeuksellinen, jopa historiallinen määrä haasteita.

EU on sitoutunut kunnianhimoisin ilmastotavoitteisiin, kuten hiilineutraaliuden saavuttamiseen 2050 mennessä. Tämä vaatii massiivisia investointeja vihreään teknologiaan, energiatehokkuuteen ja kestävään infrastruktuuriin.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on korostanut EU:n roolia turvallisuusyhteisönä. Unionin ja sen jäsenvaltioiden turvallisuuden vahvistaminen edellyttää suuria investointeja puolustusteollisuuteen, sisämarkkinoiden toimintaan ja eurooppalaisten yritysten kilpailukykyyn. Itsenäisyytensä menettämistä pelkäävät valtiot EU:n rajoilla katsovat Brysseliin toivoen unionin jäsenyyttä ja sen myötä turvallisuutta, vakautta ja vaurautta.

Siirtolaisuuspaineet EU:n rajoilla ovat kasvaneet ja on arvioitu esimerkiksi Afrikan tiettyjen osien väestönkasvun, tuloerojen kasvun ja ilmastonmuutoksen vaikutuksen ihmisten elinoloihin saattavan johtaa Euroopan kannalta kestämättömään tilanteeseen.

Näistä haasteista selviäminen vaatii EU:lta suurta yhtenäisyyttä, valtavia taloudellisia investointeja ja sen kansalaisilta valmiutta sopeutua nopeasti muuttuviin tilanteisiin. Onnistumiseen vaikuttaa keskeisellä tavalla se, kuinka hyvin ihmiset eri jäsenmaissa ovat tietoisia edessä olevista haasteista, kokevat tarvittavien uhrausten palvelevan heidän etujaan ja kohtelevan heitä oikeudenmukaisella tavalla.

Suomen kannalta ehkä kaikkein tärkein kysymys tänään on, mitä me EU:lta oikein haluamme ja miten vaikutamme unionin päätöksentekoon mahdollisimman tehokkaasti, että se tulevaisuudessakin vahvistaa meidän turvallisuuttamme, lisää maamme vakautta ja vaurautta. Tässä suhteessa on mielestäni aihetta suureenkin huoleen.

Mediassa ja sosiaalisessa mediassa käytävää keskustelua seuraamalla jää usein ihmettelemään, kuinka hyvin päätöksentekijät tai päätösten valmistelusta raportoiva media oikeastaan ovat perillä EU-asioista, unionin rakenteista ja päätöksenteon menettelyistä.

Vuosikymmenien kokemuksella eri EU-instituutioiden johtotehtävistä tiedän suomalaiset päteviksi oman tonttinsa puolustajina, mutta pelin johtajina, maalintekijöinä tai joukkueen hengen luojina meitä ei kukaan pidä.

Ministerit tulevat kokouksiin, joissa he puolustavat Suomen kantoja, mutta kokousten välillä, jolloin päätösesityksiä valmistellaan, heitä ei kaupungissa näy. Ministeriöiden virkamiesten prosessitietous ja -taidot ovat heikentyneet. Hallituksella ei ole yhtenäistä EU-tiedotuksen politiikkaa tai linjaa sen suhteen, milloin ja millä tavalla valmistelussa olevista asioista julkisuuteen kerrotaan. Parlamentti, yksittäiset MEPit ja lobbarit dominoivat aktiivisuudellaan mediakenttää ja luovat vääristyneen mielikuvan.

Poliitikot kehuvat eduskunnan ja valtioneuvoston välillä olevan konsultaation ainutlaatuisuutta ja haluaisivat nähdä muidenkin EU-maiden siitä mallia ottavan. Kansalaisen näkökulmasta järjestelmä ei kuitenkaan toimi: se on byrokraattinen, teknisesti ajastaan jälkeen jäänyt eikä asioiden valmistelua käytännössä voi sen kautta seurata. Toimittajille järjestelmä on liian raskas ja aikaavievä toimiakseen tiedonlähteenä.

Media tarttuu asioihin sattumanvaraisesti ja liian myöhään. Suuri osa jutuista on pinnallisia ja perustuu lähteisiin, joiden väittämien asiallista todenperäisyyttä ei tarkisteta. Kirjeenvaihtajien määrä Brysselissä on romahtanut. Toimittajat tuntevat EU:n päätöksenteon rakenteita, muita kuin suomalaisia päättäjiä ja asioiden sisältöä huonosti.

Yhteiskunnan rakenteiden tuntemus, kyky ja tahto vaikuttaa yhteisten asioiden hoitoon ovat Suomen turvallisuuden kulmakiviä. Valtaosa suomalaisten elämään vaikuttavista laeista ja säädöksistä päätetään tänään Euroopan unionissa. Euroopan unioni on peruuttamattomasti osa itsenäistä Suomea. Jäsenyyden juhlavuoden kriittinen kysymys kuuluu, mitä on tehtävissä tämän turvallisuuttamme uhkaavan tietovajeen korjaamiseksi?

Kirjoittaja on toiminut mm. EU:n neuvoston pääjohtajana, komission päätiedottajana, EU:n edustuston päällikkönä Iso-Britanniassa sekä Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin johtajana.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin