Ei vielä Nato-järvi

Pulloposti 20
Joel Linnainmäki
Tutkija
Suomen ulkopolitiikka, Pohjois-Euroopan turvallisuus ja Nato
Ulkopoliittinen instituutti

Ruotsin Nato-jäsenyyden myötä kaikki Itämeren maat, Venäjää lukuun ottamatta, ovat saman sotilaallisen liittokunnan jäseniä. Kyseessä on historiallinen tilanne. Julkisuudessa onkin aika ajoin iloittu Itämerestä tulevan nyt ”Naton järvi”. Karttaa katsomalla johtopäätös tuntuu luontevalta, mutta se on kuitenkin liian pitkälle menevä ajatus – ainakin rauhan aikana.

Ruotsin jäsenyys täyttää suuren aukon Naton alueellisten puolustussuunnitelmien kartoista. Ruotsi tuo liittokunnalle strategista syvyyttä Baltian ja Suomen puolustamiseen. Se toimii lisäksi logistisena keskuksena ja kauttakulkualueena kriisiajan lisäjoukoille ja sotilasmateriaalille. Vaikka Ruotsin puolustusvoimien kyvykkyyksien ja joukkojen uudelleenrakentaminen tulee viemään vielä vuosia, maa tuo Natoon huippukyvykkyyksiä meri- ja ilmavoimien osilta, sekä tiedustelussa. Ruotsin laivasto, mukaan lukien sen Itämeren olosuhteisiin suunnitellut sukellusveneet, ovat tervetullut lisä alueen merivalvonnassa ja Naton kyvykkyyksissä.

Suomen ja Ruotsin välinen sotilaallinen yhteistyö on tiivistynyt asteittain vuodesta 2015 lähtien. Mailla on pitkälle vietyjä yhteisiä suunnitelmia muun muassa Ahvenanmaan puolustamiseksi kriisitilanteissa. Sotilaiden välinen yhteistyö on arkista ja luottamus ja ymmärrys kumppanin toiminnasta ovat korkealla. Nyt tätä yhteistyötä tullaan tekemään Naton sisällä ja Naton puolustussuunnitelmien lähtökohdista.

Yhteistyötä tullaan tekemään tiivisti myös muiden pohjoismaiden kanssa. Työ on jo käynnissä esimerkiksi ilmavoimien osalta. Norjan, Ruotsin ja Suomen näkökulmasta Pohjoiskalotin alue muodostaa myös yhteisen toiminta-alueen, johon kaikilla kolmella maalla on kansallinen intressi. Samalla Pohjoismaat kuitenkin katsovat myös hieman eri strategisiin suuntiin. Suomi on perinteisesti priorisoinut kaakkoista maarajaansa Venäjän kanssa. Ruotsi on kiinnostunut Itämeren yleistilanteesta ja Göteborgin tärkeästä satamasta. Tanska valvoo Tanskansalmia. Norja puolestaan on perinteinen merivalta, joka on keskittynyt toimimaan Norjanmerellä ja arktisilla alueilla.

Itämeren alueen maiden jäsenyys samassa liittokunnassa lisää Naton mahdollisuuksia alueen turvallisuuden suunnitteluun ja valvontaan. Mahdollisen konfliktin aikana Nato kykenisi säätelemään liikennettä Itämerelle Tanskansalmien kohdalla. On kuitenkin tärkeää huomata, ettei rauhan aikana Itämeri ole Naton järvi, vaan kansainvälisesti avoin merialue. Tällaisessa tilassa Venäjä voi monin tavoin aiheuttaa haittaa näin halutessaan.

Asiaa voi tarkastella ainakin kolmesta näkökulmasta.

Ensinnäkin venäläiset siviilialukset jatkavat kauppaliikennettä Itämerellä. Tämä tarjoaa mahdollisuuksia myös vihamieliseen hybriditoimintaan, kuten saimme huomata Balticconnetor-kaasuputken tapauksessa. Kauppa-aluksia voidaan myös käyttää tiedustelun välineinä.

Toisekseen Venäjällä on sellaisia merenalaisia kykyjä, joiden havainnointi ja torjunta Itämerellä on hankalaa. Ukrainan menestyksekäs toiminta Venäjän laivastoa vastaan Mustallamerellä herättää myös pohtimaan droonisodankäynnin merkitystä Itämeren kaltaisissa oloissa.

Kolmannekseen, Venäjän ilmantorjunta- ja ohjuskyvykkyydet (A2AD) sekä sähköisen sodankäynnin kyvyt Kaliningradin alueella muodostavat edelleen uhan Natolle, vaikka uhan mittakaavasta esiintyykin erilaisia näkemyksiä analyytikkojen taholta.

Joka tapauksessa Itämeren tilanne on nyt sotilaallisesta näkökulmasta uusi ja selkeämpi sekä Naton että Venäjän kannalta. Suomen osalta kaikkien Itämeren maiden jäsenyys Natossa vahvistaa huoltovarmuuttamme ja turvallisuuttamme sekä tarjoaa uusia mahdollisuuksia yhteistyölle.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin