Eduskunta vaikuttaa monin tavoin Itämeren alueen kehitykseen

Pulloposti 1
Paula Risikko
Eduskunnan puhemies

Itämeri ja Itämeren alue ovat meille suomalaisille monessa mielessä tärkeitä. Itämeri on väylämme muihin maihin, joka kuljettaa niin ihmisiä kuin tavaroita. Itämeren alue on Suomelle geopoliittisesti tärkeä. Itämeri on myös tärkeä luonnonympäristö. 

Itämeren alueella tarkoitetaan noin 90 miljoonan asukkaan alueellista kokonaisuutta Itä­meren ympärillä merialue mukaan luettuna. Itämerellä on rantavaltioina kahdeksan Euroopan unionin jäsenmaata ja Venäjä. Rantavaltiot ja niiden viranomaiset tekevät paljon yhteistyötä varmistaakseen alueen suotuisan kehityksen.  Itämeren alueella toimii myös useita alueellisia yhteistyöjärjestöjä.

Suomen eduskunta vaikuttaa monin eri tavoin Itämeren ja koko sen alueen hyvinvointiin normaalin lainsäädäntövalmistelun avulla.

Eduskunnan valiokunnat ovat myös mukana niin kansallisen kuin EU-tason ja kansainvälisen Itämeri-politiikan luomisessa toimimalla aktiivisesti mm.  Itämeren parlamentaarikkokonferenssissa, joka lähti aikoinaan liikkeelle Suomen aloitteesta.

Vuonna 1991 perustettu Itämeren parlamentaarikkokonferenssi (BSPC, Baltic Sea Parliamentary Conference) edistää 11 Itämeren alueen ympärysmaan kansallisen parlamentin, 11 alueellisen lainsäädäntöelimen sekä 5 parlamenttienvälisen järjestön yhteistyötä poliittisen vuoropuhelun avulla. BSPC toimii myös siltana EU:hun kuuluvien ja EU:hun kuulumattomien alueen parlamenttien välillä.

Parlamentaarikkokonferenssi on aktiivinen ja laajasti verkostoitunut kansainvälinen alueellinen toimija, joka tekee tiivistä yhteistyötä Itämeren alueen muiden toimijoiden kanssa. Konferenssin harjoittama Itämeri-yhteistyö on käytännönläheistä, avointa ja tulevaisuuteen suuntautunutta.

Konferenssissa käsiteltiin aluksi lähinnä neuvostotalouksien murrosta markkinatalouteen sekä alueen poliittista tulevaisuutta.

2000-luvulta lähtien työ on painottunut erityisesti seuraaviin alueisiin: Itämeren rehevöitymisen torjumiseen, merenkulun turvallisuuden edistämiseen, energiayhteistyöhön ja ilmastonmuutoksen vaikutuksiin, vihreään kasvuun ja energiatehokkuuteen, merenkulkupolitiikkaan ja siviiliturvallisuuteen, työmarkkinoihin ja sosiaaliseen hyvinvointiin, ihmiskaupan ehkäisemiseen sekä sosiaali- ja terveydenhuoltoalan innovaatioihin. Itämeren haavoittuva ympäristö ja sen suojelu ovat keskeisiä prioriteettejä.  

Itämeren suurin ympäristöongelma on rehevöityminen, joka johtuu liiasta ravinnekuormasta. Myös eräiden haitallisten aineiden pitoisuudet ovat korkeita. Haitallisia aineita voi tulla niin jätevesistä, liikenteestä kuin laskeumana ilmasta. Myös mahdolliset öljy- ja kemikaalionnettomuudet vaikuttavat Itämeren tilaan. Itämeren mataluus ja veden hidas vaihtuminen tekevät siitä erityisen haavoittuvaisen.

Myös roskaantuminen aiheuttaa ongelmia meriluonnolle. Noin vuosi sitten annetussa Euroopan komission muovistrategiassa on paljon hyviä aloitteita roskaantumisen vähentämiseksi. Muovin käyttöä esimerkiksi pakkauksissa tulisi korvata uusituvista luonnonvaroista tehdyillä materiaaleilla.

Suomi maana on sitoutunut EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin vaatimuksiin vesien hyvästä ekologisesta tilasta. Vaikka Suomi on monelta osin muita rannikkovaltioita mallikkaampi toimissaan, ei meriympäristön hyvää tilaa ole vielä saavutettu.

Suomen eduskunta ja kansanedustajat tulevat jatkossakin olemaan aktiivisia Itämeren alueen puolestapuhujia ja haasteiden ratkaisijoita yhteistyössä muiden kanssa. Kansainvälinen yhteistyö edistää hyvien käytäntöjen vaihtoa, sen avulla vältetään päällekkäistä työtä ja säästetään myös resursseja.

Yksi keino vaikuttaa Itämeren tilanteeseen on vaikuttaminen EU-rahoituksen ohjautumiseen. EU:n vuosibudjetit perustuvat seitsenvuotisiin rahoituskehyksiin. EU valmistautuu parhaillaan ns. uuteen rahoituskauteen, joka kattaa vuodet 2021-2027 eli päättää, mihin yhteisiä rahoja satsataan.

Maatalousbudjetti kattaa EU:n budjetista edelleen noin 40%. Meneillään on myös EU:n yhteisen maatalouspolitiikan reformi. Tulevalla kaudella maatalouspolitiikalta tullaan luultavasti edellyttämään kunnianhimoisempia ympäristö- ja ilmastotoimia.

Samalla maatalouden tukijärjestelmää tulee uudistaa siten, että tuet aidosti ohjaisivat kestävämpään maatalouteen. Tukijärjestelmien tulee lisäksi mahdollistaa tehokkaiden ja innovatiivisten kokeilujen käyttöönoton laajentaminen, jotta viljelijät saisivat tehokkaita ja käyttökelpoisia työkaluja maatalouden ympäristökuormituksen vähentämiseen.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin