Ammattikalastajat kalastavat meille kaikille

Pulloposti 23
Maria Saarinen
Kalatalousaktivaattori
Saaristomeren Kalaleader

Kotimainen luonnonkala on tärkeä osa suomalaista elintarviketuotantoa ja ruokajärjestelmää. Mahdollisten kriisien ja konfliktien seurauksena luonnonkalan merkitys Suomen huoltovarmuudelle tullee korostumaan. Jo pitkään on kuitenkin tuntunut siltä, että ala itse kohtaa kriisin toisensa jälkeen. Uusia kalastajia ei tule, jos ammatinharjoittamisen toimintaedellytykset ovat heikot tai meri ei anna elantoa. Miten kalastusalan jatkuvuus turvataan?

Kotimaisen luonnonkalan kysyntä nousussa, mutta tarjonta vähenee

Korona aiheutti paikoin markkinahäiriöitä kalatukuissa, mutta kotimaisen ja erityisesti lähellä tuotetun kalastetun kalan kysyntä on vahvaa. Tämän ovat kokeneet erityisesti oman saaliin suoramyyntiä harjoittavat kalastajat. Luonnonkalan kokonaistarjonta kuitenkin vähenee, ja enää vain seitsemän prosenttia kuluttajille myytävästä kalasta on kotimaista kalastettua kalaa. Perinteisistä rannikkokalalajeista kuten kuhasta ja ahvenesta on tullut herrojen herkkua, ja ostoskoreihin päätyy yhä useammin norjalainen kassilohi. Suomen kauppatase on kalatuotteiden kohdalla melkein 300 miljoonaa euroa alijäämäinen.

Venäjän sota Ukrainassa keskeytti elintarvikkeeksi tarkoitetun pakastetun silakan, kilohailin ja kuoreen viennin Valko-Venäjälle ja Ukrainaan. Polttoaineiden hinnannousu koettelee erityisesti avomerikalastajia. Voimakkaasti vaihtelevat kiintiöt vaikeuttavat silakan trooli- ja rysäkalastajien toimintaa. Lisääntyvät ja laajentuvat suojelualueet sekä merialueiden ottaminen laajamittaiseen teolliseen käyttöön (mm. tuulivoima) kutistavat ammattikalastuksen toimintamahdollisuuksia merellä entisestään. Keskusjohtoiset säätely- ja rajoitustoimet lisääntyvät, ja kansallinen päätöksentekokoneisto reagoi liian hitaasti muutoksiin.

Rannikkokalastus on syvässä kriisissä koko Itämerellä. Suurimpana syynä jo 20 vuotta kestäneeseen alamäkeen ovat hylkeiden ja merimetsojen aiheuttamat vahingot ja niistä johtuva kalastusmahdollisuuksien voimakas väheneminen. Kun hylkeet saapuvat kalastajan apajille, kalastus loppuu siihen. Merimetsot hajottavat kalaparvia, jolloin ne ovat vaikeammin kalastettavissa. Molemmilla eläimillä on tutkimusten mukaan myös kalakantavaikutuksia. Kalakantamuutoksiin löytyy syitä muistakin ympäristötekijöistä. Saaristomerellä kampelan ja merikutuisen saaristosiian ja myös silakan kutualueet ovat kärsineet rehevöitymisestä sekä ruoppaus- ja läjitystoiminnasta johtuvasta pohjien liettymisestä.

EU-tasolla etenkään hylkeiden aiheuttamia ongelmia ei ymmärretä. Ymmärtämättömyydestä kertoo mm. EU:n vuonna 2015 asettama hyljetuotteiden kauppakielto, johon unioni taipui USA:sta johdetun, organisoidun kampanjan jälkeen. Metsästäjät eivät saa enää hyödyntää saalistaan kaupallisesti. Kielto on vähentänyt kiinnostusta hylkeenmetsästykseen, ja vahingot kalastukselle ja kalakannoille ovat kasvaneet. Rannikkokalastuksen tilanne on kriittinen.

Kun toimintaympäristö saadaan kuntoon, uusia kalastajia tulee varmasti

Suomesta tuskin löytyy tahoa, joka ei haluaisi lisätä kotimaisen luonnonkalan käyttöä.  Myös Suomen hallitus on ilmaissut tahtonsa tähän käynnistämällä Kotimaisen kalan edistämisohjelman. Kansanterveyttä parantavalla tuotteella, jolla on pieni hiilijalanjälki ja jonka syöminen pienentää Itämeri-jalanjälkeämme, on valtava potentiaali. Kotimainen luonnonkala on myös usein vastuullisempaa kuin tuontikala, koska kaupallisen pyynnin kohteena olevat kalakannat ovat Suomessa pääosin hyvässä kunnossa.

Ammattikalastuksen tilannetta voidaan edistää ainoastaan laajalla rintamalla toimien. Politikoilla ja hallinnolla on keskeinen vastuu toimintaedellytysten luomisessa, mutta elinkeinolla on tietenkin oma osansa hoidettavana. Ammattikalastajat toimivat kestävällä tavalla ympäristöä kunnioittaen. Kalan hyvän laadun turvaaminen on koko arvoketjun asia. Myös ympäristöjärjestöjen tuki olisi tärkeää. Kotimaisen luonnonkalan puolesta liputtaminen ei auta, jos samalla vastustaa kaikin voimin toimenpiteitä hylje- ja merimetsokantojen vähentämiseksi.

Hylkeiden ja merimetsojen aiheuttamien vahinkojen vähentäminen ja kalakantojen tilan edistäminen ovat rannikkokalastuksen keskeiset tarpeet. Karkottavista laitteista on apua, mutta ne eivät ratkaise ongelmaa. Hylje- ja merimetsokantoja on vähennettävä kalastuksen ja kalakantojen näkökulmasta kestävälle tasolle. Avomerellä toimiville kalastusyrityksille polttoaineen hinta alkaa olla kynnyskysymys, joka on ratkaistava tavalla tai toisella.

Uudet kuluttajaystävälliset, helpot ja hyvänmakuiset tuotteet ja niiden markkinoinnin ja saavutettavuuden edistäminen ovat avainasemassa. Uudet tuotteet voivat yksinkertaisimmillaan olla ruodottomia ahven- tai kuhafileitä markettien pakastealtaissa. Edullinen massatuote pienestä silakasta odottaa vielä keksijäänsä!

Paikallinen kokemus ja tieto tulisi ottaa paremmin huomioon kaikessa päätöksenteossa. Lisäksi tarvitsemme puolueetonta tutkimustietoa päätöksenteon tueksi sekä ajoittain esiin ponnahtavien mustamaalauskampanjoiden ja aiheettomien uhkakuvien hälventämiseksi.

Palaa otsikoihin