3D-valmistuksesta Pohjoisen Euroopan uusi Hansa?

Pulloposti 38
Sanna Turunen
Riitta Noponen
Keijo Koskinen
3DTech Oy

3D-tulostusteknologioiden käyttöönotto etenee parhaillaan globaaleilla markkinoilla nopeasti. Esimerkiksi teollisten metallitulostimien viiden viime vuoden keskimääräinen vuotuinen myynnin kasvu on ollut n. 50%. Suomalaisyrityksetkin ovat kiinnostuneita, mutta tarvitaan vielä lisää rohkeutta lähteä hakemaan kilpailukykyisiä ratkaisuja teolliseen 3D-tulostamiseen.

Ainetta lisäävä valmistus eli tutummin 3D-tulostus on yksi niistä teknologioista, joiden uskotaan muokkaavan tulevaisuuden valmistusprosesseja merkittävästi useilla eri teollisuudenaloilla. Mutta ei vain tulevaisuudessa, sillä teknologian käyttö on jo nyt valtavirtaistumassa esimerkiksi auto- ja lentokoneteollisuudessa. Kiinnostavaa tässä on se, että 3D-tulostettujen osien osuus kasvaa nimenomaan lopputuotteissa eikä tuotekehitysvaiheen protoissa. Turun seudulla myös meriteollisuus on lähtenyt mukaan kehittämään toimialan 3D-ekosysteemiä.

3D-tulostamisesta puhuttaessa on pidettävä täysin erillään monille kouluista ja kirjastoista tuttu, edullinen harrastelijoiden tulostaminen, ja ammattimainen teollinen tulostaminen. Hintaluokka, laatu, kyvykkyys ja kapasiteetti ovat näissä aivan eri maailmasta. Siinä, missä harrastelijalaitteet kelpaavat ensimmäisten protojen ja yksittäisten, malliltaan suhteellisen yksinkertaisen esineiden tulostamiseen, teolliset laitteet pystyvät jo hyvinkin monimutkaisten kappaleiden sarjatuotantoon useilla eri materiaaleilla.

Euroopalle ja Itämeren alueelle tarjolla 3D-veturin rooli

Samalla kun 3D-tulostimet kehittyvät ja kykenevät tulostamaan eri materiaaleja, tulostuksessa käytettävien raaka-aineiden hinnat laskevat mahdollistaen teknologian käyttöönoton nykyistä laajemmassa mittakaavassa ja uusissa käyttökohteissa. Tämä on monessa mielessä hyvä uutinen. Erityisen hyvä uutinen se on Euroopan ja Itämeren alueen valtioille, joiden prioriteettilistalla korkealla ovat sellaiset tavoitteet, kuten kiertotalous, hiilineutraalius ja mikromuovien määrän vähentäminen.

Maapallon merien pinnalla kelluu arviolta noin 260 000 tonnia muoviroskaa, josta jopa 35 000 tonnia on mikromuovia, eli silmälle lähes näkymätöntä muovihippua. Itämerikään ei ole poikkeus, vaikka sen tilanne on parempi kuin Tyynen valtameren tai Atlantin. Muovin tuotanto tuplaantuu jokaisella vuosikymmenellä.

3D-valmistus on yksi tavoitteita edistävistä teknologioista. Se toimii kiertotalouden veturina ja tuo monia etuja teollisuudelle. 3D-suunnittelun ja valmistuksen perusperiaatteisiin kuuluu, että tuotteet valmistetaan vain tarpeeseen, ei varastoon, minkä johdosta hukkaa ja hävikkiä tulee vähemmän. Myös inventaarikustannukset ovat pienet, kun pääomaa ei ole kiinni myymättömissä tuotteissa eikä myöskään suurissa varastokiinteistöissä. 3D-tuotteet valmistetaan paikallisesti lähellä asiakasta. Tilaus-toimitus-ketju on siten lyhyt ja yksinkertainen.

Tuotteiden elinkaarta ja arvoa on mahdollista pidentää, kun varaosia on helposti saatavana vanhoillekin tuotteille. Kun laajakin varaosavarasto on olemassa vain digitaalisena ja osat valmistetaan vain tarpeeseen, tuotteet voidaan suunnitella helposti korjattaviksi. Digitaalinen varaosavarasto ja 3D-tulostus mahdollistavat siten yrityksille tasaisen kassavirran korkeakatteisen varaosamyynnin muodossa. Lisäksi samalla vähenee resursseja tuhlaava ja ympäristöä saastuttava kertakäyttökulutus sekä syntyy uusia työmahdollisuuksia muun muassa korjauspalveluille.

Kun tulostusmateriaalit ja -teknologiat kehittyvät, voidaan tulevaisuudessa valmistaa tuotteita entistä enemmän myös bio- ja kierrätysmateriaaleista, mikä tehostaa koko ajan hupenevien raaka-aineresurssien käyttöä ja vähentää näin jätettä.

Oma 3D-tulostin vielä harvinaisuus, tulostuspalvelu jo arkipäivää

Teolliset 3D-tulostimet ovat toistaiseksi niin kalliita, että varsinkaan pk-yritysten ei niihin yleensä kannata investoida. Koneiden operointi vaatii yleensä erityisosaamista, joka on opittu lukuisten käytännön kokeilujen ja testausten kautta. Useimmissa Itämeren alueen maissa on kuitenkin 3D-tulostuspalveluun erikoistuneita yrityksiä, Suomessakin jo lähes kymmenen toimijaa, joilta löytyy sekä laitteet että asiantuntemus teknologiaan. Näin yritysten kynnys kokeilla tulostusta ja sen sopivuutta omaan liiketoimintaansa on tehty varsin matalaksi.

Vaikka tietoisuus 3D-tulostuksen mahdollisuuksista jatkuvasti kasvaa Itämeren alueen yrityksissä, on sen hyödyntäminen edelleen monilla teollisuuden aloilla suhteellisen vähäistä, eikä teknologian kaikkia hyötyjä välttämättä vielä täysin ymmärretä. On tärkeää, että teknologian eduista kommunikoidaan riittävästi markkinoilla.

3D-tulostuksen uudet tuulet

3D-valmistustekniikoita edelleen kehittämällä ja uusia hyödyntämistapoja tutkimalla on mahdollista tuottaa täysin uusia tuotteita ja palvelukonsepteja sekä avata uusia markkinoita paikalliselle teollisuudelle. Tämä vahvistaa osaltaan Pohjois-Euroopan tuotannollisten pk-yritysten kansainvälistä kilpailukykyä.

Itämeren alueen uusi Hansa voisi olla keskittynyt nimenomaan 3D-valmistuksen erityisosaamiseen, sillä innovatiivisuutta täältä Pohjoisesta ei ainakaan puutu; onhan koko Euroopan ensimmäinen 3D-tulostettu rakennus toteutettu Itämeren rannalle, Kööpenhaminaan jo vuonna 2017. Yksi maailman johtavista metallitulostuksen jauheita tutkivista ja valmistavista yksiköistä sijaitsee Turussa. Samassa kaupungissa on valmistettu myös Suomen ensimmäinen, täysin kotimainen, biotulostin.

Brinter™ on ensimmäinen Suomessa valmistettu 3D-bioprintteri

Kirjoittajista Sanna Turunen on 3DTech Oy:n biotulostustoiminnan tuotepäällikkö sekä Tampereen yliopiston tutkijatohtori Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnassa.

Riitta Noponen on 3DTech Oy:n myynti- ja markkinointipäällikkö.

Keijo Koskinen vastaa 3DTech Oy:n ratkaisumyynnistä. Hänellä on työ myös Turun yliopiston elinkeinoelämäpalvelu Bastussa.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin